Teinin näkökulma

*Olen teinikakara Turun kaupungista. Tämä on minun näkökulmani kouluun ja sen opetusmetodeihin, tyylini on sangen suora enkä esitä suoria vastauksia, (en halua esittää, sillä uskon että koska tämä on vain minun yksittäinen mielipiteeni ja teoriani, tällä tavalla ajateltuna esimerkiksi joku ryhmä voisi tulla paljon parempiin ja kehittävämpiin lopputuloksiin kuin minä).*

Minä haluaisin kysyä, mutta...

Minun näkökulmani tyrmätään ellei vastaus ole täysin täysin oikein ja suoraan kirjojen mukaan oletettavissa. Täten minusta tehdään yksi palanen lisää vanhempien ihmisten ikärasisitiseen yhteiskuntaan, jossa ei kenelläkään alle 20 vuotiaalla, (jos tuokaan ikämäärä riittää), ole oikeuksia. Täten julistan itseni äänettömäksi. Äänettömäksi niillä perusteilla ettei minulle anneta mahdollisuuksia kehittyä ja hankkia lisää älyä päähäni. Jos keksin uuden idean, se tyrmätään heti, ilman että sitä tutkitaan ja ilman että edes muut minun ikäiseni rohkenisivat tukemaan minua.

Mistä tämä sitten johtuu?

Elänkö minä vain omassa maailmassani jossa minua "sorretaan"?

Ei, en ainakaan usko eläväni. Tämän perustelen sillä että yhteiskunnassamme on huomattavissa selviä merkkejä siitä että nuoria sorretaan. Kaikki alkaa koulusta, josta saamamme opin mukaan kaiken on mentävä niinkuin kirjassa sanotaan, mitään erilaista esitystapaa ei saa antaa ja uutta, erilaista näkökulmaa ei saa ottaa. Tämä johtaa helposta niinsanottuun "ulkoa oppimiseen", joka on oppimiskeinoista se kaikkein huonoin. Ulkoa oppimista käytetään hyödyksi esim. kielten opinnoissa, joissa kielten eri sanat vain opetellaan ulkoa. Heti kun koulu alkaa ja lapsille, (7-8v.), aletaan opettamaan äidinkielen perusteita ja matematiikkaa, sovelletaan tällaista tekniikkaa. Mitä on 1 + 2, esimerkiksi. Matematiikan opiskelu aloitetaan varhaisessa vaiheessa ja sitä käydään läpi niin kauan kun oppilas opiskelee koulussa. Tästä voi kehittyä erittäin helposti tyyli opiskella kaikki vain sillä tavalla ettei oppilas osaa soveltaa mitään, eikä luoda omia mielikuvia siitä miten esim. joku reaktio syntyy. Historian opiskelukin ylä-asteella on lähes pelkästään ulkoa opettelemista ja pänttäämistä ilman että oppilas oppii ajattelemaan syitä eri sotien syntymiselle ym. yhteiskunnalle kriittisille asioille. Opiskelu aletaan jo ala-asteella kokea epä-mielekkäänä ja turhauttavana, eikä kouluun meneminen edes kiinnosta. Opiskelun arvoa ei silti aliarvioida, eikä opettajien koulutusta. Minun mielestäni kysymys on ainoastaan vanhentuneesta opetuskäsityksestä, jossa kaikki on pakotettava, (opettajan auktoriteetin avulla), oppimaan. Tämä taasen johtaa siihen että oppilaiden viihtyminen oppitunneilla vähentyy ja alitajuntainen reaktio aukoriteetin uhmaamiseen kasvaa, oppilas ei tietenkään osaa perustella syitään siihen miksi hän haukkuu opettajaa mutta syynä on oletettavasti luonnollinen eläinperimällinen reaktio. Kun tarkastelemme esimerkiksi lukion oppilaita eri tunneilla, huomaamme että oppilas viihtyy paljon paremmin tunneilla joissa on opettajan ja oppilaiden välillä hyvä yhteishenki, eli luokka henki on hyvä. Tällaiseen koulujen pitäisi mielestäni pyrkiä.

Mitä haittaa on jos tähän ei pyritä? Miten saadaan kuri tunneille?

Selvänä ja suurimpana haittana tästä on juuri edellämainittu sovellutus käsityksen puutuminen. Oppilas kyllä tietää miten tulitikut valmistetaan, muttei osaa käyttää niitä, (kärjistetty esimerkki, huom!). Tällainen aiheuttaa selviä arkipäivän ongelmia yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta. Miten esimerkiksi täyttää eri kaavakkeita Kelassa tai pankissa? Miten toimia jos läheistä kohtaa onnettomuus? Miten suorittaa esim. äänestäminen, jos toinen ehdokas sanoo toista ja toinen toista? Tällaiset ongelmat aiheuttavat selvästi stressiä jokaisessa meissä ja tuovat lisää ja lisää vaikeita päätöksiä eteemme. Mielestäni koulujen pitäisi keskittyä todella paljon enemmän siihen että oppilas oppisi soveltamaan oppiaan käytännössä, eikä vain oppisi ulkoa. Tämä parantaisi kouluilmapiirin lisäksi oppilaan ajattelu tapaa soveltavampaan suuntaan. Oppilas oppisi suhteuttamaan oppimiaan asioita muuallakin kuin koulussa.

Kurin saaminen tunneille onnistuu parhaiten luomalla ilmapiiri jossa on tietynlainen tasa-arvo. Oppilas saa opettajan kanssa päättää miten esimerkiksi tunnit suoritetaan, eikä vain edetä minuutin tarkan kurssi tai lukukausi suunnitelman mukaan. Tällainen lineaarisesti etenevä oppimistyyli on vain haitaksi oppilaiden oppimiselle, eikä opiskeluilmapiirikään mitenkään mieltä kohottava ole tällaisissa tilanteissa. Kurssi suunnitelma voidaan pitää, mutta opettaja voisi esim. huomauttaa oppilaille että "nämä ja nämä asiat olisi hyvä saada tämän tunnin aikana opituksi sillä kiireellisen aikataulun vuoksi joudumme etenemään nopeasti seuraavaan aiheeseen. Haluatteko opiskella ne koulussa vai haluatteko mieluummin lukea näitä asioita kotona, jolloin voimme käyttää tämän tunnin esim. ryhmätöiden suunnitteluun?". Kun oppilaalle annetaan vaihtoehtoja opiskelussa eikä vain laiteta kirjaa nenän eteen ja sanota että "lue!", niin oppilaan halu oppimiseen kasvaa merkittäväksi. Oppilas huomaakin että hän ei opiskele koulussa vain perheensä tai opettajan pelon vuoksi, vaan itsensä, jolloin hänellä on mahdollisuus valita miten opintojaan suorittaa. Tätä parempaa strategiaa minulla ei ole oppimisen mielekkyyden lisäämiseksi mutta se on parasta mitä voin tarjota. Haluan lisätä että minulla ei ole selvää ratkaisua tai parannusideaa, vaan että nämä ovat vain suuntaa antavia esimerkkejä.

Miksi ei muuallakin?

Niin, tällainen opiskelu metodi/systeemi, toimisi mielestäni aivan loistavasti myös työpaikoilla. Kun kaikki työntekijät tuntevat tasa-arvoa ja ovat tietoisia firman tilanteesta, ollen tätä myöten hyvissä sosiaalisissa väleissä työnantajaansa, niin voimme ainakin olettaa työmoraalin kasvavan huimalla vauhdilla. "Mitä vähemmän ihmistä uhkaillaan niin sitä mielekkäämmin hän suostuu yhteistyöhön." Tämä on minun ideani...

T-Punk