Äitinä ja isänä olemisen keveyttä

Kirjoittajan kuva

Jokainen kolumnin aloittaja joutuu miettimään, mistä sitä haluaa kirjoittaa. Asian pitää olla itselle läheinen, kuten koulutus ja työelämä. Tai sellainen, mistä on kiinnostunut, kuten filosofia ja elämänkatsomus. Monet myös kirjoittavat asioista, joista olettavat muiden olevan kiinnostuneita myös, kuten politiikka ja maailman tilanne. Minulle sydäntä lähellä on monet asiat, mutta politiikasta en osaa puhua. Opiskellut en ole moneen vuoteen, joten en osaa puhua opinnoistakaan. Enkä siitä kuinka se pieni opintotuki riittää opiskelijalle joka kuukausi. Ainoa, mistä enää osaan mitään kirjoittaa, on äitinä olemisesta.

Olen pitemmän aikaa ihmetellyt, kuinka monta lasten hoito-opasta ja perhe-elämästä kertovaa lehteä tarvitaan hyvään vanhemmuuteen. Neuvolat aloittivat minullekin monenmoisten monistenivaskojen jakelun hyvissä ajoin. Luin niistä ehkä vain yhden alusta loppuun. Synnytyksen lähestyessä alettiin tiedottamaan synnytyksen kulusta ja mahdollisesta keisarileikkauksesta. Terveen ja jäntevän tytön synnytin maaliskuun viimeisenä päivänä kaksi vuotta sitten. Suoritukseen eivät vaikuttaneet muiden synnytyskertomukset, eikä keisarileikkauksen mahdollisuudesta puhuminen.

Lapsen ensimmäinen vuosi on pahinta aivopesua äidille ja isälle. Neuvolat tuputtavat lisää kirjasia ja lappusia siitä, kuinka tuossa iässä olevaa pitää hoitaa ja kasvattaa. Isovanhemmilla on omat näkemyksensä siihen kuinka niitä lapsia hoidetaan. Lehtikauppiaatkin innostuvat kauppaamaan puoleen hintaan Vauva-lehteä. Kehuvat sen maasta taivaaseen, hädin tuskin koskaan ovat lehteä varmaan lukeneetkaan. Luin Vauvamme-lehteä joskus alkuraskauden aikana, saamatta sieltä kuitenkaan vertaistukea, mitä luvattiin. Viime vuonna tuli lehtimarkkinoille uusi perheelle tarkoitettu lehti: Meidän perhe. Luin siitä tasan yhden numeron ja seuraavalle lehtikauppiaalle haukuin lehden pystyyn.

Ymmärrän kyllä, että jokaisen lehden ja hoito-oppaan tarkoitus on vähentää äidin ja isän mahdollista epävarmuutta. Ja TIEDÄN senkin, ettei kenenkään lapsi ole niin kuin niissä kirjoissa sanotaan. Jokainen ihminen on yksilö, syntymästään asti! Se tuntui joskus neuvolatädeiltä unohtuvan. Kukaan ei myöskään ota aina huomioon vastasynnyttäneen äidin tarpeita. Muistan joitakin "keskusteluja" oman äitini kanssa, kun hän kertoi mitä kaikkea minun pitäisi tehdä vielä sillä välin kuin tyttäreni nukkuu. Muistan kuinka minun epävarmuutta äitinä ruokittiin pahoilla sanoilla selän takana. Eihän kukaan kuvitellut, että minusta siihen urakkaan olisi. Enkä totta vie uskonut itsekään.

Monet ihmiset ovat joutuneet perumaan pahat sanansa, jotka minulle aikoinaan tarkoitti. Monien epäusko on muuttunut ylpeydeksi minua kohtaan. Helmoissani tanssii tällä hetkellä kaunein ja ihanin tytär mitä maa päällä kantaa. Vaikka yhäkin minulla on heikot hetkeni ja osittainen yksinhuoltajuus on ollut hyvin raskasta, silti en päivääkään tästä urakasta vaihtaisi pois. Muistan jokaisen epävarman hetkeni ja muistan kaikki virheet, jotka olen lastani kasvattaessa tehnyt. Muistan ne kaikki hetket, jolloin tyttäreni on saanut minut itkemään onnesta. Todellakaan matka tähän pisteeseen ei ole ollut helppo, ja vaikeampana se jatkuu. Silti en aio lopettaa maalaisjärjen käyttöäni, enkä ala lukea opuksia siitä kuinka Tämän ikäistä hoidetaan.

Kaikille isille ja äideille ihanaa kevättä. Toivotaan, ettei ensi kesänä sataisi koko aikaa. Kaikille perhettä suunnitteleville: kaikkea lukemaansa ei kannata omaksua, parhain lopputulos tulee, kun lapsien ja vauvojen antaa oppia asioita omassa tahdissa. Nauttikaa tyttärienne ja poikienne lapsuusajasta, sillä se aika menee liian nopeaa ohitse. Kokeilkaa joskus itsekkäästi pysäyttää aika, jotta muistaisitte jokaisen asian, jotka he oppivat ensimmäisen elinvuotensa aikana! Helppoa se ei ole, mutta aina saa yrittää…

Hyvää kevättä kaikille Ajatuksen jäsenille ja vierailijoille! Erittäin hyvää päivän jatkoa heille, ketkä tähän aikaansa uhrasivat.

zaca


Sivua muokattu 7.10.2006