En kirjoita kilpailuihin

Parikin ihmistä on tuonut minulle listaa osoitteista, joihin voi lähettää kirjoituksiaan kilpailuihin. Olen sanonut, että en kirjoita kilpailuihin. Olen kirjoittanut nettiin ja joihinkin yhdistysten lehtiin asioita sivuavista aiheista.

Kirjoituskilpailuista kieltäytymiseen minulla on kyllä elämänkokemuksen tuomat perustelut. Kirjoituksella lehdessä tai netissä on tietty vaikutuksensa lukijoihin. Vaikka monikin sivuaa monet kirjoitukset syystä, ettei ehdi lukemaan, tai ei tunnu kiinnostavan, niin ainakin minun mieltäni lämmittää ajatus, että kirjoitukseni voisi koskettaa edes jotain yhtä ihmistä, voisi jakaa hänen kokemuksiaan sekä opettaa jotain uutta jossain asiassa. Silloin tällöin on itsekin vain sattunut lukemaan kirjoituksia, jotka kohottavat, ilahduttavat ja joista oppii jotain uutta. Toisaalta sattuu lukemaan kirjoituksia, jotka masentavat. Jotain inhorealismia, tai liian yksipuoliselta laidalta käsiteltyä asiaa.

Kirjoituskilpailuissa minua pelottaisi arvostelut, enkä kestäisi toiseksi, kolmanneksi-viimeiseksi tai viimeiseksi jäämistä. Runoilin kerran Kanneltalon organisoimaan pääkaupunkiseutulaisuutta käsittelevään runokilpailuun, mihin saivat osallistua sekä ammatti- että harrasterunoilijat. Noin puolet runoista heillä oli mahdollisuus julkaista kirjassa. Minulle tuli epäystävällisesti kirjoitettu kirje: "Sinun runosi eivät yltäneet sille tasolle." 'Eivät yltäneet sille tasolle' on loukkaavasti kommentoitu. Lastenlaulurunoilija Sirkka Valkola-Lainetta oli kommentoitu jossain lehtiarvostelussa, että hänen runonsa eivät yllä Kaarina Helakisan lorujen tasolle: sitäkin Sirkka Valkola-Laine kommentoi luokkaantuneena radiohaastattelussa.

Täytyykö aina arvostella? Kirjoitin kuuden runon sarjan yhdelle runopalstalle, jossa käyttäjillä on mahdollisuus kirjoittaa välitön arvostelu runon alle.Saamani arvostelut herättivät ärtymystäni, niin että poistin koko teokseni. Nettiin tulee heittäneeksi jonkun heikohkonkin runon muiden joukkoon. Ne heikkoudet, jotka itseelläkin on varsin hyvin tiedossa, ovat tuntomattomien arvostelijoiden kommentoimina niin ärsyttäviä. Minua kiinnnostaa runoissa myös mielipiteen jakavuus, että monet voivat pitää teosta huonona, mutta johonkin yhteen ihmiseen se kolahtaa. Kaikkia syleilevää tasapaksua äitelää on maailma täynnä!

Jos joku ajatus.org-palstalaisista saa joskus runojansa julkaistua, niin siitä vaan. Mutta toisaalta runoja voi kirjoittaa ihan vaan nettiin Onhan se parempi vaihtoehto ennenvanhaiselle pöytälaatikkorunoilulle.

Tunnen joitakin runokirjan julkaisseita, jotka ovat silti köyhiä ja kipeitä, ja lisäksi vielä kateellisia ja katkeria. Ei ole julkisuus tuonutkaan sitä onnea mitä on kuvitellut. Tunnen rikkaitakin ihmisiä, jotka ovat silti katkeria ja tyytymättömiä. Rikautta ja julkisuutta monet tavoittelevat, mutta si se tuokaan sitä onnea mitä kuvittelisi. Paljon parempi, jos kirjoitus voi tavoittaa ja rohkaista jollain tavalla jotakin yksittäistä ihmistä.

Aaro T. K.