Pala Ajatusta
Turhautuminen on heittänyt verkkonsa päälleni.
Sisälläni myllertää miljoona tunnetta.
Ahdistus repii Minua.Se on kuin suuri peto,
joka upottaa terävät kyntensä,
ja vahvat hampaansa lihaani.
Pelko hiertää Minun ihooni haavoja,aivan kuin kahleet.
Rakkaus painaa kuin vuori.Ei sitä voi edes mitata.
Se Minun rakkauteni.
Melkein pystyn antamaan Sinun rakkaudellesi synonyymin:
välinpitämättömyys.
Joskus ajattelen että Sinä olet sokea.
Väität näkeväsi. Vai uskotteletko vain itsellesi,
että näet,jotta jaksaisit uskoa huomiseen?
Minun lastini paino tavoittelee jo liikoja.
Kuinka kauan pysyn pystyssä?Kuinka kauan luuni
ja lihakseni kestävät tämän painon?
Milloin on Minun aika tunnustaa, että olen
käyttänyt voimavarani loppuun,
ja on aika luovuttaa.
Marjo Väänänen
|