Se oli tuska,
joka sulki suuni.
Ne olivat kyyneleitä,
jotka halusivat hukuttaa.
Se olin minä,
joka pelkäsin itseäni.
Se olit Sinä,
joka löysi minut.
Vieläkin odotan.
Odotan kuin ihmettä,
jonka tiedän olevan harhaa.
Sumu silmieni edessä
on liian paksua.
En näe sitä asiaa,
mikä voisi pelastaa minut.
Miten Sinä tiesit,
milloin olet perillä?
Marjo Väänänen
|