Ei osaa sanoa sanaakaan
kun tyhjyys painaa
huoneen ilman olemattomiin
Ei pysty edes hengittämään
rakkauden repiessä
Pelkoa sydämessä
Tuskaa sielussa
Ei näe aurinkoa
kun piilottaa totuuden
tummien lasien taakse
Päässäni tummia pilviä
raekuurot räjäyttää
Vesi valuu puroina
ihmisten nähtäville
Kulkien harmaassa maassa
Etsien toivoa jokaisesta
Vain päivän päässä
on tulevaisuus
Katoan tästä
Kukaan ei huomaa
Selin muihin
ei huomaa tapahtuvaa muutosta
On oma itsensä
vain itsensä sisällä
Marjo Väänänen
|