Sataman valot loistavat
himmeää,utuista valoaan.
Usva on laskeutunut veden
pinnalle kuin silkkinen harso.
Näen pitkän laiturin päässä
hennon hahmon,joka tärisee.
Täriseekö hän kylmyydestä?
Vai pelosta?
Onko hänen silmänsä täynnä
kyyneliä,jotka horjuttavat
hänen mieltään?
Kävelen varovasti hieman lahoa
laituria pitkin,
häntä kohti.
Ensin,ei mitään.
Sitten hän tuntee minun
lähestyvän.
Vilkaisee taakseen säikähtänyt
katse silmissään.
Yhtä äkkiä hän nousee.
Hän nousee ilmaan,lentää.
Oliko se enkeli,joka oli eksynyt
tiellään taivaaseen?
Marjo Väänänen
|