Haluan päästä pois tästä kaikesta.
Haluan tappaa kaiken mitä oli.
Haluan tuhota kaikki kauniit
muistot jotka tappavat Minua
yötä päivää.
Haluan uuden puutarhan.
Haluan uusia ruusuja,
luomaan uusia tarinoita.
Haluan aloittaa yhdestä puhtaasta
tunteesta,johon yksikään
elävä sielu ei ole koskenut.
Mitä Sinä et ole tahrinut.
Et ole valmiina tappamaan.
Mutta silti Minun on niin ikävä Sinua!
Haluaisin vielä takertua Sinuun.
Käpertyä kainaloosi,ja rakastaa Sinua.
Ja kun aamulla heräisin,
pukisin päälleni,
suutelisin silmiäsi,
joita uni vielä pitelee kiinni,
ja menisin pois.
Et tietäisi herättyäsi,
olinko edes ollut luonasi.
Tuntisit kyllä kaipuun ja ikävän,
ja muistaisit kyllä kasvoni.
Mutta tietäisit että kaiken
täytyi olla vain unta, 
jonka täytyi päättyä 
todellisuuden raakaan seinään.

Marjo Väänänen


Sivua muokattu 1.10.2001