Hymyilevä harmaa

Hymyilevä harmaa
saareke värien joessa
hymyilevä harmaa
maan kaupunkien seassa
purjehtii, etsii ja löytää
sataman metsän turpeesta

Hymyilevä harmaa
sydämiä tykyttävä 
betoniarjessa meidän
          keskellä liikkuva
ilon pois harjaa
surun pois parjaa
jättää tyytyväisyyden
vie kaiken kadehdinnan
polttaa kapisen kaipuun

Raudan maku suussa
           se
taluttaa ihmisen käsi
                  kädessä
sekasorron         järjestettyyn
          hyllykköön
se on kuin viimeinen olut
      loppuneina kesäpäivinä
se on kuin hiljainen,
                lempeä tuomio
Se on hymyilevä harmaa

Ruohonlakaisija