Aamu joka itkee kasvoille
Elävät tunnit haukkovat henkeä
liian ahnaasti, liian nopeaan
Minua ravistaa tämä kärsimätön yö
kusenkeltainen aamu, kliininen seinäpaperi ja
kiduttava pirinä
raiskaten
keskeneräiset
unisikiöt
Ei enää, minä kieltäydyn.
Sanot ettei ihminen mittaa aikaa
vaan aika ihmistä
mutta pelkäisinkö sitä varten
Pelätä
tässä häkissä
peittona vain hiipuvan sielun
lakoniset värit
Nasty
|