Aamu joka itkee kasvoille

Elävät tunnit haukkovat henkeä
liian ahnaasti, liian nopeaan
    Minua ravistaa tämä kärsimätön yö

kusenkeltainen aamu, kliininen seinäpaperi ja
  kiduttava pirinä
raiskaten 
keskeneräiset
 unisikiöt

     Ei enää, minä kieltäydyn.

  Sanot ettei ihminen mittaa aikaa
   vaan aika ihmistä
mutta pelkäisinkö sitä varten

     Pelätä
 tässä häkissä
peittona vain hiipuvan sielun
   lakoniset värit

Nasty


Sivua muokattu 26.8.2003