Luomisen tuska.
En minä ole tuskaa
tuntenut
Luodessani näitä
sanoja ja kuvia  
Tuskallisinta on
Ettette te kuitenkaan
Ymmärrä.




Katso, en tahdo Sinua
En se ole minä,
joka itkee kun menet
jonka sydän jyskyttää
Ei, ei minun
käteni Sinua kohti ojennu
keuhkoni lakkaa toimimasta
Minun ääneni ei
huuda tarvitsevani
Rakastavani
Ei.
Sinä olet tehnyt minusta
eri ihmisen.




Aika
Hitaasti, nopeasti
Liian vähän, liikaa
Loputon
Ei minulla ole aikaa sinulle.




Kun on vielä lapsi
ja pitäisi olla aikuinen
Osata käyttäytyä
Vaikka tahtoisi
Heittäytyä maahan
Itkien ja huutaen
Osata päättää
Vaikkei tiedä
Mitä haluaa
Ajatella järjellä
Kun ei hallitse
edes tunteitaan
Eihän niitä edes voi
Osata vastata teoistaan
Ja mitä ei tehnyt
Olla aikuinen
Olla valmis
Minä en ole




Rakkaus vain itsekkyyttä
Halua kahlita toinen
Ei toista ihmistä voi omistaa
Hallita
On osattava luopua
Annettava mennä
Ajoissa
Ennenkuin se on
Mahdotonta




Kun huulesi ensimmäisen
kerran koskettivat omiani
Kun kätesi sipaisi ensimmäisen
kerran tutkivasti rintaani
jatkaen alaspäin
Kun ensimmäisen kerran
raotit jalkojani
Ensimmäisen kerran painoit
pääsi hamuten lihaani
Kun ensimmäisen kerran
työnnyit väkivaltaisesti
sisääni
Minä katselin vierestä




Kuulen heidän puhuvan minusta
Tunnen olevani ulkopuolinen
vaan en välitä
Tahtoisinko olla kaltaisensa
Elää vain
Kateuden ja vihan pitäessä
hengissä
Niitä ruokkien
Osaamatta rakastaa
Vaan osaako kukaan?




En minä Sinulta mitään odottanut.
En suurempia.
Hiukan vain.
Sitäkään et kyennyt antamaan.




Antaisit minun edes hetken
olla oma itseni
Ethän voi odottaa kaikkien
kangistuvan kaavoihin
ja noudattavan massan lakeja
Tekevän samoin kuin Sinä
kuin muut
Toiset kulkevat omia teitään.




Kun on koko ikänsä
etsinyt
löytänyt
kadottanut
tietämättään edes
mitä etsii
Miten silti
voi tuntea
menetyksen tuskaa
raastavaa
kun ei tiedä
Miksi




Puhu minulle
Vain sanasi pitävät minut hengissä
Saavat tuntemaan oloni
oikeaksi
ehyeksi
Mutta kun hiljaisuus laskeutuu
ei ole mitään mihin jäädä
turvautua
Tyhjyys.




Älä katso totuutta silmiin
kun et tiedä minne katsoa
Älä anna harhoillesi valtaa
nekin liian sairaita
Kuuntele hiljaa ja odota
kun sinua kutsutaan
Mene
Ei vastaan väitetä
Ei asetuta poikkiteloin
Minkä on tapahduttava
Tapahtuu




Kuumeisena aukeaa mieleni
selkeänä minulle
Houreeni kertovat
viisaita
Ajatukseni poukkoilevat
ota niistä selvää




En tahtoisi
enää jäädä
roikkumaan
Vaan on niin vaikeaa
päästää irti
ja antaa mennä
Niin vaikeaa
huomata 
pettyneensä jälleen
Kun luuli jo
olevansa kotona




Ei enää jaksa nousta
kun taas on laskeutunut
Kun on ollut pinnalla
pohjalla
Tietää kumpi on helpompaa
Ei jaksa enää pyristellä
polkea vettä jaloillaan
antaa upota
Kuinka helppoa
vain olla
vajonneena
eikä kukaan muista
yksin
muiden ympäröimänä
Kuinka helppoa !




Taiga


Sivua muokattu 6.7.2001