Pitäisit minusta
lujaa
kaksin käsin
Kun tunnen
putoavani
Antaisit minun
mennä
Kun minun
täytyy
Ja kun tarvitsemme
hiljaisuutta
Vaikka helpompi
olisi puhua
Ei tunteitaan
En minä voi
En nyt
Opeta.




Tahdoin piirtää kuvani
Mutta jotenkin
kaikki meni väärin
Suu täynnä oikeita sanoja
Kädet hyviä tekoja
Hiukset tuulen tuivertamat
Silmät täynnä elämää




Niin paljon ajatuksia
pukematta sanoiksi
tekemättä
Pääni sekaisin
Saa sanottua
Yhtä sanaa
Muuttaisi kaiken
Tai ei,
auttaisi mitään
Katson vain
ehkä Sinä kerrot
Myös hiljaa
Avaan suuni
Sanoakseni en mitään
Merkitsisi
Tärisen
Ehkä pyörryn
Uskoisitko silloin
Mitä tarkoitan
Jää.




Kultainen aurinko
Poltti minut
Kun olimme
Sytytti minut
Roihuun
Korvensi minut
Täysin
Ja jäin
Tuhkana
Kuun valoon




Onnellinen..
yössä
päivässä
paisteessa
sateessa
sumussa
pimeässä
valossa
..olisin.




Ajatukset kuin pilviä
Kuin liikkuisivat
Ja pysyisivät paikallaan
Utuiset väreilevät
Sukella mieleni maailmaan
Kroolaa ajatusteni aaltojen läpi
Pidä silmäsi auki
Ehkä Sinä ymmärrät




Vaikea valita
kun ei tiedä vaihtoehtoja
Jos valitseekin väärin
tai oikein
mitä siitä seuraa?
tai jos olisikin
valinnut toisin
Tai jos ilmestyy
kolmas vaihtoehto
Vai montako niitä
alkujaan oli
Kun ei kukaan
opasta
neuvo
näytä tietä
Yksin suuressa risteyksessä
eikä voi kääntyä takaisin




Itken taas
Kiroan tietämättömyyteni
osaamattomuudeni
saamattomuuteni
Turhautunut
Ahdistunut
Vaikkei kukaan muukaan
ole päässyt
läpi harmaan kiven




Taiga


Sivua muokattu 6.7.2001