Sama vanha meininki

Joskus tässä alkuvuodesta sitä todella rupesi miettimään koulun päättymistä. Jestas sentään, sitä ajatteli, kun huomasi ajan virtaavan sormien välistä hienon hiekan lailla. Piti alkaa lukea todenteolla kirjoituksiin – saanhan jakaa salaisuuden kanssanne? Minä en lukenut tippaakaan. En edes avannut yhtäkään kirjaa – osa varmasti laiskotteli aivan samalla tavalla kuin minä.

Opettajat hehkuttivat omista aineistaan tuntitolkulla. Miksiköhän se on niin, että opettajat haluavat aina mainostaa omaa ainettaan ja ylistää sen tärkeyttä maasta taivaisiin? Tosin meidän äidinkielen opettajamme ylisti Sauli Niinistöä siinä sivussa – ihan vain "ohimennen" presidentin vaalien aikana. Oli hyvin selvää, ketä hän äänestäisi.

Nyt kun tuo kaikki on ohi – kirjoitukset ja muut hössötykset – niin jäljelle on jäänyt odotuksen tuska. Milloin tulokset tulevat? Minä aloin laskea päiviä heti silloin, kun minulla oli viimeinen yo-koe. Olen seonnut jo laskuissani. Luulisin, että vajaa kuukausi pitää vielä odottaa.

Kuinkahan monella on kesäkuun alussa edes yhdet lakkiaiset, joissa on pakko käydä? Pitäisiköhän tehdä katoamistemppu ennen omia lakkiaisiani? Ei taida onnistua, eihän vaan? Inhoan juhlia, varsinkin omiani.

-Sessha-