Kysymyksiä lausein
Elämässä tuntuu olevan hyvin paljon kysymyksiä, muttei vastauksia. Kuka keksi musiikin? Kuka keksi taivaan ja sen tähdet? Entä kuka keksi maailman ihmiset ja heidän erilaiset murteet? Kuka tietää vastaukset?
Ihmiset käyttäytyvät usein niin kummallisesti, etten pysy heidän ajatuksenkulussaan mukana. En tiedä, mitä he todella haluaisivat minusta ja mitä he haluaisivat kuulla. Ala-asteesta saakka olen yrittänyt sopeutua heidän joukkoonsa, mutten koskaan ole. Totuus on, etteivät useat tunne minua omana itsenäni ja he kuvittelevat jotain muuta.
Joskus haluaisin todistaa, millainen olen, mutta usein tuntuu helpommalta vain antaa olla. En tiedä, mitä mieltä luokkatoverini esimerkiksi olisivat siitä, jos minä alkaisin huutaa kesken tunnin opettajalle rivouksia, en pitäisi kännykkää äänettömällä ja kokeista saisin viitosten arvosanoja?
Mitä väliä oikeastaan, mitä he välittävät? Mitä väliä, mitä minusta ajatellaan? Ihmisten elämästä tuntuu menevän liikaa turhaan ajatteluun ja toisten miellyttämiseen. Harvat uskaltavat todella olla omia itseään ja puhua, mitä haluaisivat. Kun mietin luokkalaisiani, erään voisin todeta olevan aivan oma itsensä.
Hän on ystävällinen kaikille, on ommellut moniin joulun juhliin omanlaisia vaatteita ja ei antaudu ennakkoluulojen uhriksi. Olen tuntenut hänet kahden vuoden verran.
Ihmisiä on paljon erilaisia ja jotta heidät saisi tyytyväisiksi, tulisi tehdä monenlaisia toimenpiteitä; kuulosti lause kuinka kummalliselta tahansa. On olemassa erilaisia persoonia, ajatuskulkuineen ja tapoineen.
Heitä tulisi käsitellä sen mukaisesti. Valitettavasti jää paljon ihmisiä, joita ei huomata. Olen saanut kokea sitä, sekä paljon vittuilua elämässäni. Ajan myötä kasvaa ja oppii kestämään vastoinkäymisiä ja seuraavana päivänä ei muista ikäviä asioita.