Blondini
Sä olit niin pieninä palasina kentällä,
Pienen pikkuisina sirpaleina
Eikä mun auttanut muu, kuin lähteä essolle ostamaan pikaliimaa
Ja yöttömässä yössä minä ja vauva koottiin sua taas ehjäksi
Ehkä muutama pala meni väärin,
Mutta se olit sinä, koko ajan Sinä.
Blondini, Huorani, Rakkaani.
Sinä Erityinen.
Runo käsittelee rakasta ystävääni, kun hän oli vähän pidempään ollut ei-oma-itsensä, ja miten hän kuitenkin oli läsnä koko ajan, rikkinäisenäkin.