Martin Opizin runousoppi
Minä (persoonapronominien yksikön ensimmäinen, lauseen alussa kirjoitetaan egoa korostamattakin isolla) rupesin (kansanomaisempi synonyymi alkaa-sanalle) tässä runoilemaan (runoilta ei enää nykyään vaadita tasapolvisuutta tai loppusoinnullisuutta. Saksassa runoiltiin ensin latinaksi, mutta vasta Opizin runousopin ilmestyttyä 1600-luvulla alettiin ruonilla saksaksi. Runousoppi oli siellä koulujen oppiaineena, ja oli yleistä kirjoitella riimirunoja onnittelukortteihin ym.).
Tänään (kuuluu partikkelien aikaa ilmaiseviin adverbeihin. Ei välttämättä tarkoita kahden yön välistä aikaa, voi myös merkitä laajemmin nykyaikaa) / / kautta (kautta-sana näyttää etenkin lehdistössä muodostuneen tai tai taikka -sanoja vastaavaksi konjunktioksi entisen adpositio (liitesana: pre- tai postpositio) -asemansa lisäksi, esim. tekijän / (kautta) tekijöiden) en (suomen kielessä ihastuttavasti taipuva kieltoverbi) keksi (mureneva makea tai suolainen kuiva leivonnainen) paljon yhtään mitään (lienevät kaikki määrää ilmaisevia adverbeja, siis partikkeleja) järkevää. (No jotkut kyllä lausuvat että ja piste, tarkoittaen, että tähän ei sovi lisätä enää mitään. Eikä enää lisätäkään. PISTE!!!!)
Lienee jo käytetty idea. Ideoita ei pitäisi varastella, mutta mallinani oli vastaava kirjoitus, jonka vastaavuudet sijaitsivat alaviitteessä eli ns. kivijalassa.
Aaro T. K.
|