Myrkkyluodon Maija

Maija oli ikäneito, joka oli joskus ollut niin varoissaan, että oli saanut hankituksi talon kallioniemeltä. Talo oli tiilinen.

Hän käveli usein niemen kärkeen ja huiskutti merelle päin, niinkuin hyljätty morsian ikään. Joskus mereltä purjehtijat ja moottoriveneilijät huiskuttivat hänelle hieman takaisin, siinä kaikki.

Maija ei ollut osannut päättää, laihduttaisiko hän vai lihottaisiko. Siispä hän söi T-kaupan verilettuja puolukoiden kanssa, joskus ketsupinkin, mitäpä se muille kuului.

Maija kävi vierailla töissä, ei siis mikään yksityisyrittäjä. Joskus hän leipoi itse sämpylöitä, aineista mitä sattui kaapissa olemaan. Hänellä ei ollut kissaa eikä koiraa. Luodolla, jossa hän asui, kasvoi mäntyjä sekä jokunen kataja. Maija kävi syksyisin sienessä.

Yhtenä päivänä Maijan postilaatikko kolahti. Sinne saapui kirje hänen nuoruuden rakastetultaan. Siinä luki:

"Rakas Maija. Olen tullut niin toisiin aatoksiin, kuin silloin syksyllä se ja se, silloin kun erosimme. Muistatko, kun me istuimme lukiossa vierekkäin ja meillä synkkasi? Miten olisi illallinen tai iltapala huhtikuussa tai toukokuussa jonakin perjantaina? Sinä saisit päättää. Sinun, Jouko." Maija luki kirjeen, luki sen vielä toiseen kertaan ajatellen että voiko tämä olla totta. Totta se oli, kaskussa toinen puoli. Maija päätti:

"Minäpä kirjoitan hänelle takaisin, että joo, kyllä se vaan käy."

Aaro T. K.