Syysillan näytelmä
Linnut olivat jo vaienneet. Eipä syyspimeässä enää niiden reviirihuutoja kuulunut. Ei ollut niin pakkanenkaan, että tiaiset olisivat hakeutuneet ihmisten lähettyville siemeniä ja talia kerjäämään. Jopa lokit, pulut ja varikset olivat kätkeytyneet luonnon helmoihin, korkeintaan joku naakka vähän löytyi jätteitä nokkimasta.
Lauri ja Sulevi viettivät glögi-iltaa Sulevin kerrostaloyksiössä, vähän oli tarjolla rusinoita glögin kera, manteleita ei.
SULEVI: Voin minä kaataa sinulle toisenkin mukillisen glögiä, ja ota vain lisää pipareita, ei meillä lasketa!
LAURI: No joo, kiitos. Mutta kuitenkin merkitset minun syömiseni vieraiden kulutuksenseurantavihkoosi.
SULEVI: Heh, no enhän minä, tai jos merkitsenkin, niin kirjoitan niin huonolla käsialalla, ettei siitä kukaan saa mitään selvää.
LAURI: Mutta sinä itse saat kuitenkin, ja luettelet joskus seuraavalla kerralla, paljonko sitä on tullut syödyksi!
SULEVI: Heh..
* * *
Juuso ja Teppo olivat käyneet Taidevälinekaupassa ja ajelivat nyt Tepon pakettiautolla Sörkän tietämillä.
TEPPO: Kylläpä kului taas rahaa noihin maaleihin, kyllä tämä taitelijan työ on niin vähätuottoisaa, harvoin saa mitään tauluja kaupaksi.
JUUSO: Pitää kysellä taas keväällä sitä galleriaa että sais noita töitä vähän esille. Mutta missä me yövyttäis, kun ei Sulevikaan vastannut puhelimeen.
TEPPO: Ei nyt tarkene enää autossa yöpyä, minäpä soitan vielä Suleville.
* * *
Sulevin luona: PIRRRRR… …
SULEVI: Ai kukahan nyt soittaa? Eipä tässä saa olla hetkeäkään rauhassa. Ai Teppo. Joo. Pitäisiköhän vastata? -Sulevi! … Ai mitä? Ai olenko – en – tai siis joo olen … olen kotona joo … No joo tulkaa. Oon mä, muistatteko ovikoodin? 333ruutu. Niin. Joo. Joo tervetuloa.
LAURI: Ai Juuso ja Teppoko sulle tulee yöksi? Heillähän nyt on aina se yöongelma kun tulevat sieltä Savosta täällä kaupungissa hurvittelemaan.
SULEVI: No kaipa niitä taitelijoitakin täytyy auttaa, ties vaikka olisivat tulevaisuudessa kuuluisia niinkuin joku Picasso, ja olisihan se silloin noloa jos ei olisi heitä huolinut yökylään.
OVIKELLO: RINKS!
SULEVI: No tervetuloa.
TEPPO: Sori kun me taas häirittiin sua mutta kun haluttais vielä huomenna käydä muutamassa galleriassa ja, tota, ajateltiin etti sinulla vois yöpyä.
LAURI: Joo pankaa tänne lattialle pötkölle vaan, kyllä se Sulevi, ja tossahan on Sulevin vieraspatjatkin, mutta älkää menkö kaapille Sulevin hajusteille! Sulevi ei tykkää siitä.
TEPPO JA JUUSO: Hi-hi!
SULEVI (harmistumistaan pidätellen): Öö.. No et kai sinä Lauri nyt heti lähde kun pojat tuli?
LAURI: Mä lähden tästä kun on vielä kotitöitä ja huomenna pitää nousta viideltä. Heippa!
MUUT: Hei!
Sulevi ei paljon saanut yöllä nukutuksi, mutta vieraat sentään nukkuivat lattialla kuin porsaat.
Aamulla seitsemältä Juuson tai Tepon herätyskello soi, vasta kun Sulevi olisi joten kuten saanut unen päästä kiinni. Hän vääntäytyi sängystään ja lähti keittiöön keittämään vieraille aamukahvia.
JUUSO: Kyllä oot hyvät kahvit taas keittänyt.
TEPPO: Joo kyllä Sulevilla on aina hyvät kahvit. Lähde sinäkin tonne gallerioihin, me käydään parissa antikvariaatissakin vielä.
SULEVI: En mä taida.
TEPPO JA JUUSO: No joo me mennään.