Talvipäivän seisauksen runoja 6
Runosuonen sykkivän sain,
kun kaivosta vettä mä hain,
kun ämpäri oli ruostunut puhki,
käteni siinä kastuivat vain.
Runosuonen puutetta itkin,
kun kasvimaata multaista kitkin,
uudet rikkaruohot kasvuovat vain
minun satoni tukahduttain.
Runosuoneni kokonaan puuttui,
kynäni kuivamuste kun kuivui.
Kaikki aikanaan loppuu kai?
Sanan arkku annistaan suuttui.