Anemia
Minun runoni kuolevat.
Hehkuva kissankello nuokkuu keskellä mustaa.
Yönsurma.
Pala palalta minut niellään,
pala palalta, pala palalta, veli.
Tämä on maa, ostropotnia.
En henno koskea,
en henno värähtää unesta ulos.
Ovi säpissä, ikkunat ankeina kiinni.
Minä henkäisen ,niinkuin lapsi,
sarvet ojossa, huulet mustana mullasta.
Rakkauta tomuun, tahroihin,
kuraan, mihin upota, suon syli,
huulet hamuavat lisää likaa.
haadeksen-kukka
|