Kohtalon käsi
Kohtaloaan ei saanut vangittua
Se saapui liian hiljaa
ei tahtonut pieneen mailmaansa
Haavoittunut murtuu sanoista
Murtunut kuolee kosketuksesta
Tietä pimeästä hapuilee
Eksyneen silmissä syyllisen kyyneleet
Kun lävisti sydämmen
Oman unelman
Varjot peittelevät unettoman
uneton peittää kaiken
Suuntaa oikeaa ei ollutkaan
Etsii mutta ei löydä milloinkaan
Heikoilla askelilla elää
Viimeinen aina jää
Polulle pimeän puolen
Matka on liian pitkä
liian loputon
Se murtuneen tukehduttaa