Erilainen kuin muut
Hän katselee peloissaan, liikkumatta.
sini harmaat silmät vaeltavat
seinästä seinaan. kasvosta kasvoon.
hän vetää polvet koukkuun,
painaa kasvonsa niitä vasten,
hengittää farkkujensa kulunutta tuoksua,
suojaa itseään, kuin peläten iskua.
hän vuodataa kyyneleet jalkojansa vasten,
hiljaa, nyyhkyttämättä.
Mitä auttaisi huutaa, ei kukaan
kuuntelisi, ei kukaan ymmärtäisi.
Hän tahtoisi paeta, juosta pois,
mutta jalat eivät liiku.