Odota
Kun sanoit minulle, ettet jaksa enää elää,
itkin, valvoin öitä, pelkäsin.
Minut valtasi epätoivo,
tuska. Olit liian kaukana, en mitenkään
voinut ottaa sinua syleilyyni,
kantaa toista puolta murheistasi,
ja olla lähelläsi.
Pyörin yksin vuoteessani, mietin miten
paha olo kasvoi sisälläsi, täytti sisimpäsi,
paadutti sydämesi.
Minnuunkin sattui, sattui se, että sinuun sattui.
Yhtenä yönä kun minä en silmiäni ummistanut,
valvoit sinäkin. Sinä yönä tahdoit tarttua käteen enkelin.
Voimasi loppuivat.
Ei minuun nyt satu vaikka niin puolestasi pelkäsin.
Miksi sinä minut hylkäsit. Odota sinä nyt vain,
Kohta minkäkin sinne tulen…
Sinun vuoksesi… .
Mietteitä miten itsekäs ihminen voi olla lopettaakseen itse päivänsä.
sirpale
|