Palanen onneasi
et voi kieltää,
ettenkö ainakin olisi yrittänyt.
koittanut saada elämäsi sivupoluilta
leveämmälle tielle,
eikö sillä olisi paljon helpompi kulkea?
pienillä poluilla satutat vain jalkasi,
kolhit ne teräviin kiviin,
etkä jaksa nousta enää kaaduttuasi.
tahtoisin joskus kulkea kanssasi, sitä
leveää tietä, taivaltaa käsi kädessä,
vaikka joskus askeleemma harhailevat
eksyksiin, yhdessä me löydämme taas
vapauteen.
mutta jos nyt nään vain surun kasvoillasi,
kyyneleet silmissäsi, lupaan tehdä kaikkeni,
että nään sinun vielä hymyilevän,
ja silloin tahdon, että olen palanen onnestasi.
sirpale
|