Toukolle
Ei kukaan voinut nukkumaan mennessään aasvistaa,
että aamu toisi niin kipeän viestin tullessaan,
sinua ei enää ollut.
Päivä kerrallaan eteenpäin kuljetaan, sydämissämme
muistoja kannetaan.
Mielemme täyttää ikävä, oletko sinä jo perillä?
Viimeiselle matkallesi sinut saatettiin,
silmämme kostuivat kyyneliin,
surumme on sanaton, kaipuumme pohjaton.
Tapaammeko enää koskaan sitä tiedä en,
jotain minulta nyt puuttuu,
en ole enää kokonainen ihminen.
Te taivaan enkelit jossain korkealla tuolla,
pitäkää Toukosta hyvää huolta.
Kirjotin tämän rakkaalle serkulleni joka päätti itse päivänsä.