Unelmien krematorio
Perjantai kolmastoista, varhainen aamu
sielusssa hiipii pettymyksen haamu
unelman sirpaleita kerään
pettymyksiä pettymyksien perään
muut kasvaa ja varttuu
maailma muuttuu
silti aikaan se yksi juuttuu
mitä sanoo heille se viimeinen, lohduton, häviäjä ikuinen
syrjäytynyt sivustakatsoja iänikuinen
"menkää vain, minä jään, kyllä minä pärjään"
aina yksin ei sitä mikään muuta
kuin tavoittelisi taivaalta kuuta
kuin palapeliä,
unelmaansa yrittää sirpeleista kokoa
takaisin haluaa unelmansa tuo sokea
nukahtaakin itselleen sanoen:
"Jossain on vielä paikka minullekin.
Joskus olen vielä onnellinen"
Ehkä vielä jonain päivänä.