Meistä kumpikaan ei enää
Auringon laskiessa
elämän hiipuessa minusta
Tunnen itseni kokonaisemmaksi
kuin koko elämäni aikana yhteensä
Muistan miten joskus jaksoin taistella vastaan
Nyt annan maailman viedä
Rannalla, hiekan kietoessa minut yhä tiiviimmin syleilyynsä
meren hivellessä jalkojani
Lasken särkyneitä sydämiäni
katkottuja kulkiluitani
Suljen silmäni
maailma huokaa ja tunnen sen sydämenlyöntien hidastuvan
Joskus sekin jaksoi taistella vastaan
Nyt se antaa ihmisten viedä