Olenko siellä
Ensi vuosituhannella
join pimeää valoa lasista, joka oli korkea kuin itse taivas
sinun allasi, mietin valonnopeudella
kuinka elävien olentojen mielet
kohoavat kevyesti verenpunaisen taivaan taakse,
pohjoiseen pimeyteen
mietin periksiantamista,
löytyykö lupaa…
hiljaisuus
itkee elämän kauneutta, lipuu veden pinnalla
tänä yönä muistan meressä helvetin
- täynnä tyhjyyttä kuin karu Afrikan aavikko
Andromeda
|