Hetki
Hiuksensa hulmuavat tuulessa
karheat ja paljon kokeneet
Hän säpsähtää nähdessään peilikuvansa,
mutta vajoaa pian takaisin unelmiin
Jos ei olisi sanoja,
emme kykenisi tunnustamaan rakkautta
Pojalla on takkuisia murheita takataskussa
liian aurinkoisten päivien varalle
Hymykuoppaan eksynyt kyynel
ei onnistunut tahraamaan tulevaa
Hän heilauttaa kättään ja muistuttaa:
"Kenties vielä joskus kohdataan."
Anna Kristiina
|