Loputon usva

kaikki kaunis räjähtää käsiin, kaikki minkä vuoksi olen jaksanut
jatkaa katoaa, on enää heikkona ja häilyvänä käsissäni, kohta se on
kaikki poissa.  astelen pitkin tyhjää utuista katua, eteenpäin, ilman
määränpäätä, se katu on elämäni, aina kun saan tukea jostain kompastun
ja olen taas pohjalla, mutta itsehän minä sen aiheutin kuinka puukkoa
työnsit selkääni, itsehän minä aiheutin kuinka hakkasit minut verille
ja jaksoin sieltä nousta,taistella vastaan

jaksanko enää?

kaikki se tuska huutaa sisälläni, sade kuvastaa kyyneleitäni joita en
sinulle näytä
- miksi näyttäisin, minunhan on hyvä olla


mutta nousin vielä ja kostin, ilkeät sanasi sinulle, rakkaimpani, minä
taoin kylmistä sanoistani ruoskan jolla ruoskin ihosi verille, tapoin
sinua hetki hetkeltä enemmän.

loputtomassa usvassa kulkien jatkan tätä matkaa, joko yksin tai sinun
kanssasi, tapan sinua, tapan itseäni, kuolemme yhdessä. henkisesti.

Ei ollut tarpeeksi rohkeutta laittaa runolle nimeä henkinen kuolema kun lukijat voisivat pettyä.

Baby Doll