Et ole sittenkään yksin
Tulee päiviä, jolloin et jaksaisi jatkaa tätä yksinäistä, mutkaista
matkaa. Niin raskaalta kulkea tuntuu tie, et ehkä tiedä minne se
vie. Ne jotka kulki sen aikanaan, eivät palaa takaisin kertomaan miten
surujen metsässä suunnistetaan, kuinka ikävän portit avataan tai koska
ja missä tavataan. Se on paikka, josta vaietaan… Vai onko juuri tuo
oksa tässä rakas käsi kättäsi etsimässä?Ja kun tuulen hiuksillas
leikkivän luulet, ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet, olehiljaa,
kaivatun äänen kuulet, hyväilee sinua rakkaat huulet, Hänen hymyään
luontokin hymyilee, puhu, ystävä, kyllä hän kuuntelee
Blue Angel
|