Minä ja sinä
Minun kauniit, kauniit silmäni,
eivät näe ympärilleen,
ellet ole luonani.
Minun katseeni,
ei yletä mihinkään,
se on sokea,
jos et ole vieressäni.
Ja aurinko paistaa
aina meidän kasvoillemme,
sillä olemme kauneimmat
koko maailmassa.
Kaikki se näkyy jo lävitse kehomme,
olemme olleet yhdessä kauan.
Kauemmin kuin arvatakaan voisi.
Mutta eniten me,
me tiedämme eniten asioita,
joihin kukaan ei ole ylettänyt.
Ja se johtukoon sitä,
että olemme niin erilaiset,
mutta silti niin samankaltaiset,
niin rakastuneet,
että hetkenkin ero tekee kipeää
rinnassamme.
Emme osaisi elää ilman toisiamme,
joten minä en halua kuolla koskaan,
koska sinäkään et ikinä kuole,
sillä,
me olemme erottamattomat,
eikä kukaan voi estää toisiamme.
Meitä ei voisi erottaa vuorikaan,
sillä hakeudumme toisiemme luokse aina,
emmekä mekään voi sille mitään,
että olemme niin kiintyneet toisiimme.
Siksi minä pyydän,
anna anteeksi kaikki tekoni,
ja tunnustan sen,
etten olen kiintynyt kehenkään
yhtä paljon kuin sinuun.
Joten tule luokseni vielä,
ja anna minun nauttia kanssasi.
Annan minun olla vierelläsi.
sillä muuten jäät varjoon,
kuten minäkin yksin.
Ja anna auringon paistaa
meidän kasvoillemme.
sillä se näkee lävitsemme.
ja osaa arvostaa sitä,
kuinka kaunis onkaan
meidän välimme.
meidän sopumme
ja meidän rakkautemme.
Ja minä arvostan sitä enemmän.
minä arvostan sinua,
enkä voisi elää ilman tukeasi.
Ja silloin,
kun kuolet,
minäkin kuolen,
nimittäin suruun,
sillä olen liian rakastunut,
kuten sinä minuun.
ettemme voi olla erossa,
vaan meidän on aina
pakko
olla yhdessä,
jotta saamme rauhan..
Joten, kerron tämän vain sinulle,
tule luokseni uudelleen.
Anna sormuksesi minulle,
vie minut uuteen huomiseen