Runo 8

Tuijotan peiliini,
sieluun ja sisimpään.
Otan askeleen kohti
uuteen elämään.

On suru jo pyyhkäisty
pois lakanalta,
on tulevaisuus vapautettu
pois sängyn alta.

Se mitä en ennen
tehdä uskaltanut,
on Jumala
sen todeksi kuiskannut.

Ja siihen hetkeen,
johon ennen ylettynyt en,
sinä tulit pelastamaan,
ojensin onnen palasen.

Tule, kuljetaan hiljaa
käsi kädessä
auringon laskuun,
nautitaan elämästä.

Ei kukaan tätä hetkeä
voi karkoittaa.
Se on jo mennyt,
kun kuolema siihen kurkottaa. 

pofjpavåa