Unelmia
Me kaikki elämme jossain tulevaisuutta
ja kaiken takan on suuri unelma.
Pitäisikö tuntea suurta alamaisuutta,
jotta onni olisi meille suopea?
Jokainen masentunutkin hukkuu ihanteisiin
ja rakastunut yhä odottaa kosintaa.
Tuntuu että kaikki venyy päiviin viimeisiin
eikä mitään ole aikaa toteuttaa.
Paljastettuina haluillemme jos kulkisimme
olisimme aivan liian avoinna.
Joskus pois hiipuu rakkautemme
eikä sitä enää mistään voi hakea.
Tuhat kuuta ja sata aurinkoa loistaa
hyväksyen sen että kaikkien toiveet toteutuu,
mutta surumielisyyttä ei voi poistaa,
vaan pitää olla jollekulle enemmän kuin kukaan muu.
Hiekkatie vie pois täältä jostain
ja ehkä kyynelin päällystetty tie tuo takaisin.
Olen liian pitkällä matkalla taakoin raskain
mutta totuutta pelkää vain surkein.
Me saamme sen mitä haluamme
mutta nurkassa unohdettuina
lojuu kaikki ne turhat rakkautemme
silloin kun ne olisivat apuna.
Kylmä viima ja yritys tulokseton
jäädyttää varmasti pienen sydämen.
Itken sitten kun kaikki poissa on
ja sydämeni lyöntiä enää tunne en.