Unohdettu medaljonki
Kun neitonen lähtee metsästä,
hän ottaa mukaansa marjakorin.
Ei huomaa medaljonkiaan,
sen unohti nurmikolle.
Unohdettu medaljonki,
odottaa omistajaansa.
Ei sillä ole tuleivaisuutta,
roikkui ennen kaulassa vieraan kansan.
Medaljonki yksinään,
miettii mitä tekisikään.
On se unohdettu iäksi,
sydän sen keskellä muuttuu mustaksi.
Unohdettu medaljonki,
tuntee kosketuksen lämpinän.
Se tuntee ilmavirran ketjussaan,
ja tuntee kun se kaulaan ripustetaan.
Niin unohdettu medaljonki,
matkaa kaulassa karhun.
Maailmaa se matkaa sen mukana,
ja näkee maailman pauhun.
pofjpavåa
|