Viimeinen valtias
Täysikuu luo loistoaan
kasvoille vanhan valtiaan
Lämmin hymy huulillaan
hän ikirauhan saa
Kuulkaa, haltiat metsämaan
Viimeistä kertaa vaeltakaa
surulaulua nostamaan
muistoksi kuolleen kuninkaan
Saapuu viesti murheellinen
myös lehtoon yksisarvisten
Kaulat jalojen eläinten
taipuvat sarjaan kumarrusten
Se kiirii kotkan huudossa
ja suden ulvonnan kaiussa:
Koko luomakunta valittaa
kuolemaa metsien kuninkaan
Yön vaihtuessa aamuksi
ja viikkojen vuosikausiksi
muuttuu kaikki taruksi
kauan sitten kerrotuksi
Eikä vaeltaja matkallaan
tule kohtaamaan haltiaa;
hiljentyi koko metsämaa
mukana viimeisen valtiaan