Miksi minä?

Se päivä koitti, kun olin 13-vuotta. Liikaa muistoja, jotka pyörivät ikuisesti mielessäni. Tietenkin syytän itseäni, olinhan nuori ja tahdoin kokeilla kaikkea. Tuli poltettua ja sitten tuli tämä päivä. Tämä päivä jolloin elämäni muuttui. Olin viettämässä kaverini kanssa taivaallista kesäpäivää. Viina, kalja ja muu alkoholipitoinen virtasi ja aloin olla humalassa. Miksi edes join? Ilta muuttui tummemmaksi, ja kaikki katosi, kaverit ja myös viina joka lämmitti mieltäni. En ollut yksin, olihan minulla pullo kädessä. Mutta kun juuri luulin kaiken olevan okei, pimeydestä tuli mies, aivan kuin paholainen joka tahtoi viedä minut pois, jonnekkin pitkälle.

Juttelin siis aivan ventovieraan kanssa vähissä vaatteissa, ilman kavereita, sillä hetkellä vain pullo ja tuo mies olivat kaverini. Alkoi tulla sivuvaikutuksia viinasta, ja silmissä sumeni hullusti. Mies tahtoi viedä minut vessaan. Lähdin hyvillä mielin miehen matkaan ja kun en kiittänyt miestä avusta, hän teki minulle asioita joita en unohda milloinkaan. Hän haukkui huoraksi, puristi, pakotti, ja mikä pahinta, raiskasi. Yritin saada häntä lopettamaan, mutta viina oli tehnyt minusta heikomman. Kun mies lopetti, vajosin lattialle, itkin, ja itkin. Lopulta sain itseni kasaan ja menin kotiin. Kaikki se tuska, patoitui sisääni, enkä vieläkään ole saanut sitä ulos. Lika mitä minuun jäi on osaksi puhdistettu. Mitä enemmän itseäni pesen, tunnen koko ajan miehen kädet suullani, vatsallani, ja repimässä vaaleita hiuksiani.

Se päivä muistuttaa minua joka päivä, joka pieni hetki on sitä päivää. Tässä on selvitty 17-vuotiaaksi asti, mutta ties vaikka tulisi taas se päivä jolloin minulle käy pahaa. Tai ehkä se olet sinä. Ole varovainen, huolehdi itsestäsi ja ennenkaikkea muista. Tee toisinpäin, mitä minun kaveri teki minulle. Huolehdi kaikista ja itsestäsi.

Pahaa ei kannata sallia. Ei edes itsesi kannalta. Likainen, nyt ja aina.

Mishuko