Missä olen?

Tuo päivä, jolloin äitini sai tietää olevansa neljännen kerran raskaana, sai hänet iloiseksi. Isosiskoille oli tulossa pikkusisko.

Kun sain alkuni, kuulin kuinka äti itki puolestani, halusi minut ulos mahdollisimman nopeasti, halusi helliä ja hoivata.

Sitten ätini piti minua varovasti lämpimässä kohdussaan, nuo kaikki yhdeksän kuukautta.

Äitini oli iloinen tuona iltana kun synnytys käynnistyi.

Tulin maailmaan 3.9.1987 klo:02.34.

Painoin vain 2,970kg ja pituutta minulla oli 48cm. Muistan ehkä äitini ensimmäisen hymyn, kun pääsin hänen lämpimään syliin.

Isä oli mukana myös, mutta hän ei hymyillyt. Siskot tulivat parin päivän päästä katsomaan minua. He olivat iloisia, nättejä.

Kasvoin. Kasvoin. Kasvoin. Sillon kun olin pieni, minun ei tarvinnut miettiä elämää huomista pidemmälle.

Nykyään tuo on erilaista. Asiat täytyy miettiä ensi viikkoon, ensi vuoteen, miten pärjään?

Olinsinpa vauva taas, se mikä olin, kun minua hoivattiin, eikä minun tarvinnut muita hoivata.

Nyt olen itse se äiti hahmo. Minusta on tullut vanha.

Vaikka olen 18, olen vanha, tunnen itseni mummoksi.

Rahat täytuu hankkia itse, ei ole äitiä hankkimassa rahaa.

Maailma on helvettiä, vain jos te teette siitä itsellenne helvetin.

Eläkää täsä päivässä.

Eläkää.

Rakkaus pitää meitä elossa.

Kuka olen, mistä tulen.