Ei tunnu miltään

Sua rakastinko, luulen ei. Yksin olin vain pienessä huoneessain. Vaik sun viereltä aamuin heräsin, silti mä yksin olin ja pieneen yksiööni palasin tyhjin mielin.

Itkeä en mä nyt voi, tunteet vaeltelemaan tuulten teitä lähti. Ei nauruun syytä, kun ei yksinäisyyskään miltään tunnu.

Tahdoin niin kovasti tuntea, tuntea jotain aitoa pitkästä aikaa. Uskottelin niin itselleni. Mutta lopuksi taas tyhjä totuus mulle paljastui.

Itkeä en mä nyt voi, tunteet vaeltelemaan tuulten teitä lähti. Ei nauruun syytä, kun ei yksinäisyyskään miltään tunnu.

Luuletko, että silti ystäviä olisimme? Luuletko, että menneen vois taakse jättää ja jatkaa eteenpäin? vai luuletko tiemme lopullisesti eronneen? Mä luulen niin.

Lyhyen suhteen jälkeen.

Dina