31.o8.2oo6

Ei sen tytön silmiä kukaan kuiviksi saa,
se tyttö yksin siinä talossa vaikeroi ja norkoaa.
Elämänilo kadonnut,
mitään hän ei ole tilalle saanut,
ei muuta kuin tuskan, kivun ja ikävän.
Toivon hänen tästä vain selviävän.

Katson vierestä kun ystäväni hajoaa.
Päivä päivältä enemmän hän vihaa taloaan,
hän vihaa sinua, itseään,
hän vihaa maailmaa.
En jaksaisi olla enää hänen tukenaan,
en enää, kun en sitä itsekään mistään saa.
Jätän sinut siihen itsesi seuraan,
tietäen,
etten tule koskaan sinua takaisin saamaan.

Kai tästä piti tulla ensin johonkin biisin lyriikat, mutta ei näitä vielä ole ainakaan laulettu. Huulilla näitä on toistettu ilmaan monet kerrat ja toivottu parempaa elämää.

Dove