Novelli 1
Tänään olisi hänen tyttärensä syntymäpäivät. Eikä hän tulisi pääsemään niihin. Eihän hän ole ollut niissä kahdeksaan vuoteen. Milloin hänen elämästä tuli tälläistä?
Mies kävelee sen aution kaupungin läpi, ei ihmisiä missään. Pari autoa ajaa rinkiä torin ympärillä. Missä kaikki ovat? Vai onko tämä kaupunki sittenkin sammunut lopullisesti, niin kuin hänen isänsä oli ennustanut. Ennustanut, niin kuin aina. Olisi vain elänyt, eikä ennustellut. Nyt isä oli poissa, ei onneksi näkemässä tätä tyhjää ja hiljaista keskustaa.
16 vuotta linnassa ja koko sen ajan hän oli toivonut saavansa olla rauhassa, hiljaisuudessa. Nyt hänellä oli koko kaupunki unessa, mutta se ei enää riittänyt hänelle. Liian kauan hän oli ollut tekemättä mitään. Liian kauan vain uneksinut.
Kylmä tuuli puhalsi rannasta. Mies pisti melkein juoksuksi. Kohta hän olisi kotona. Ajatus ei lohduttanut häntä, ei se ollut lohduttanut kolmeen vuoteen. Hänen pitäisi jaksaa hymyillä naiselle, naiselle, jota hän oli rakastanut, naiselle, joka petti häntä kaiken aikaan ja luuli ettei miehensä tietäisi.
Kaivaesaan taskuaan mies tiesi, että kaikki muuttuisi huomenna.