Poisheitetty kivi
Olen poisheitetty kivi,
jota kukaan ei enää omakseen huoli.
Se kukka, jonka poimit,
rakkauden puutteeseen kuoli.
Kauneudestaan tunnetaan
jalokivet ja timantit.
Kuolema kohtalonaan
unohdat rikkaruohot, orvokit.
Et ota minua käteesi pitääksesi,
otat minut syvälle pimeyteen heittääksesi.
Hylkäät uuden ottaen,
hänetkin sitten hyläten.
Leikit kuin se olisi viatonta,
hymyilet vailla murheita.
Särjet sydämiä yhä uudelleen,
et vain tiedä - olet siten tuomittu kadotukseen.
Olen poisheitetty kivi,
jota kukaan ei enää huoli.
Se kukka, jonka poimit,
yksinäisyyteen kuoli.
En ole kaunis timantti,
olen pelkkä lämmin graniitti.