Valkoinen metsä
Katkera katse
viipyy hetken
sinussa
Kävelet kohti
valkoista metsää.
Taivaan suru
vuodattaa
kyyneliä,
joita minulla ei enää ole.
Hymyilet,
pääset määränpäähäsi.
Minun
on edelleen jatkettava
tätä matkaa,
jota en tahdo
kulkea.
Hetki ikuisuudessa,
ikuisuus vain yhdessä
ainoassa sanassa.
Täällä minä odotan
Taivaan portilla
Valkoisen metsän
mutkaisella polulla.
Saatatko minut ulos?
Taivaan suru
vuodattaa
kyyneliä,
joita minulla ei enää ole.
Etkö huoli minua luoksesi?
"Sinun vuorosi tulee kyllä",
vastaat hymyillen.
Suljet portit
jätät minut ulkopuolelle.