L'objet céleste
On toukokuu, linnut
palaavat etelästä,
mutta minä,
minä lähden kauas pois
maailmasta tästä.
Saan siivet selkääni;
Näin nousen ylöspäin
yksin minä
läpi pilvien kasteen
vastasyntyneenä.
Atmosfääri päättyy
en voi enää lentää
enkä minä
edes niin haluaisi
- täältä Maa on kaunis
Kierrän samaa rataa
kuukausi kuukauden
perään, minä
olen tekokuu, Sputnik -
kiertoratani vanki
Maailman ihmiset
katsovat taivaalle,
siellä minä
loistan tähdenlentona
häviävän hetken
Olen yksinäinen
Huudan maailmalle:
>>Täällä minä!>>
Ja nyt on jo maaliskuu
Voi, kun kuulis Maa.
Idea, tavallisesta poiketen, syntyi sananmuunnoksen ympärille. Sananmuunnoksen voi halutessaan etsiä tästä runosta.
Wäinö Äyrämöinen
|