L'objet céleste

  On toukokuu, linnut 
  palaavat etelästä,
mutta minä,
  minä lähden kauas pois
       maailmasta tästä.

  Saan siivet selkääni;
  Näin nousen ylöspäin 
yksin minä
  läpi pilvien kasteen
        vastasyntyneenä.
  
   Atmosfääri päättyy
   en voi enää lentää
enkä minä
  edes niin haluaisi
     -         täältä Maa on kaunis

  Kierrän samaa rataa
  kuukausi kuukauden
perään, minä
  olen tekokuu, Sputnik -
       kiertoratani vanki
  
  Maailman ihmiset
  katsovat taivaalle,
siellä minä
  loistan tähdenlentona
       häviävän hetken

  Olen yksinäinen
  Huudan maailmalle:
>>Täällä minä!>>
  Ja nyt on jo maaliskuu
       Voi, kun kuulis Maa.

Idea, tavallisesta poiketen, syntyi sananmuunnoksen ympärille. Sananmuunnoksen voi halutessaan etsiä tästä runosta.

Wäinö Äyrämöinen