Tanssin, tanssin
Hyräilen keittiössä laulua ja tanssahtelen sävelen tahtiin. Rakastan tanssimista, siinä on jotain niin voimakasta ja jotain niin ylpeää ja kaunista. Mutta tanssitunneille en mene, vaikka maksettaisiin. Lala laa.
Sanon illalla äidille, että menen pian ulos. Kenen kanssa? se kysyy ja minä vastaan, että yksin ja se on totuus, melkein. Otan rakkaan soittimeni mukaan ja kuuntelen pimeitä katuja kävellessäni jazzia, klassista, rockia ja punkia. Rokkaan, kun kuuntelen Ramonesia, mutta tänään minulla on enemmän klassinen päivä. Valitsen Mozartia ja vain tanssin ja tanssin pitkin katuja ja kadut muuttuvat pian juhlasaleiksi, jotka ovat täynnä kauniisti pukeutuneita naisia ja herroja. "Olet kaunis tänään. Pistäisitkö pahaksesi?" kysyy komea mies ja minä vain nauran ja sanon en toki ja tanssin miehen kanssa illansinisessä silkkipuvussani. Korkkiruuvikiharoitteni päälle on laitettu kimaltava tiara ja minä hymyilen, sillä tämä tanssi tekee minut onnelliseksi. Eikä minulla tällaista onnentunnetta ole ollut aikaisemmin. Tanssin ja tanssin ja kavaljeerit vaihtuvat ja he kaikki hymyilevät minulle, koska minä hymyilen heille.
"Kattokaa mitä toi läski tekee!", huutaa räkäinen ääni ja tanssisali katoaa. Sininen, kaunis pukuni katoaa. Minä katoan. "Tanssiikse? Tai yrittää ainakin jotain sen tapasta", nauraa sama ääni ja katson kadun toiselle puolelle. Tanssiva enkeli sisälläni hiljenee, kun näen ryhmän poikaryhmän, samalta luokalta kaikki. Ja mä tiedän, että ne juoruaa musta huomenna koulussa. Enkeli särkyy ja juoksen niin kovaa kun pääsen, vaikka tiedän, etten pääse oikeasti mitään pakoon. Hengästyneenä tulen kotipihalle ja istun mattotelineen reunalle. Sammutan soittimen, koska haluan kuulla enkelin itkun. Pian se itkee niin kovaa, etten pysty olla kuulematta. Se korjaa itseään, koska se särkyi. Menen kotiin ja sanon äidille, että minulla on päänsärky, enkä mene huomenna kouluun. Rojahdan leveälle sängylle ja kuuntelen enkelin hiljaisuutta, sillä sitäkin se tarvitsee korjaantuakseen. Niin että huomenna voin taas tanssia kukkaniityillä ja suurissa saleissa sininen mekko päälläni. Äiti koputtaa ovelleni ja tulee sisään odottamatta vastausta. "Taasko ne kiusasivat sinua koulussa?" äiti kysyy ja tulee silittämään hiuksiani. En pysty kääntämään pulleita kasvojani äitiin, vaikka enkeli kuuntelee ja odottaa vastaustani. Minä tiedän minkälaista vastausta se odottaa, mutta minä en uskalla sanoa sitä. "Äiti…", aloitan, mutta en vain pysty jatkamaan. En pysty ajattelemaan arvosteluja, lavaa ja monia silmäpareja, jotka kaikki katsovat minuun. Äiti odottaa ja sitten minä olen taas salissa ja tanssin ja hymyilen ja enkelikin on iloinen. "Äiti, minä haluaisin tanssia", saan henkäistyä ja äiti hymyilee minulle jotenkin rohkeasti. "Mitä tanssia?" hän kysyy ja minä vastaan surullisena, että paritanssia ja äiti halaa minua, mutta enkeli on nyt itsevarma enkä saa sen päätä käännettyä. Olen viikon kipeä ja äiti soittaa opettajalle enkä kuule mitä he keskustelevat. Äiti tulee perjantaina aikaisemmin kotiin, ja sanoo, että se varasi minulle tanssitunnin ja siellä sanottiin, että jos tykkään siitä, niin voin jatkaa. Enkeli nauraa, mutta pelontunne on minussa vahva. Kysyn, että milloin on eka tunti ja äiti vastaa, että huomenna ja minua kouraisee. Huomenna? Huomenna tuli äkkiä ja minä menen äidin neuvomaan paikkaan. Astun opiston ovista sisään, enkä tiedä mikä minua odottaa.
Pitkän matkan olen tullut, mutta en ikinä kadu itseäni ja kiitän joka päivä enkeliä sen päättäväisyydestä. Nyt minulla on edessä elämäni ja unelmani koitos. Sukellan näyttämölle parini kanssa jännityksestä kihelmöiden, mutta sitten tanssiva enkeli alkaa laulaa ja minä tulen iloiseksi ja minä vain tanssin ja tanssin eikä mikään tunne ole ollut minussa ikinä niin vahva, kuin nyt. Tanssisali katoaa ja meille taputetaan korvahuumaavasti ja jopa pari ruusua lentää luoksemme niin kuin joskus vanhoina aikoina hyville esiintyjille. Ja minä hymyilen ja odotan lopullista ratkaisua. Kun se tulee, meille taputetaan uudestaan ja pitkään ja minä olen onnellisempi aina vaan ja enkeli tanssii yhä edelleen ja näen vilahduksen kukkaniityistä ja kultaisista saleista.