Rakkaus ja tuho
Niin se alkoi. "polta nyt se tupakka" Heidin paras kaveri Milla sanoi innoissaan. Heidi ei ikinä ollut uskonut polttavansa ekaa kertaa kaverinsa kanssa. Tuon Millan joka oli aina leikkinyt hänen kanssaan Barbeilla Nyt oli seisomassa hänen vierellään tupakka suussa. Hän oli pilannut hiuksensa ja värjännyt ne mustiksi. Pinkit vaatteet olivat nyt mustia. Ja kasvot. Täynnä noita kamalia lävistyksiä ja täynnä meikkiä. Heidi vetäisisyvän henkäyksen tupakkaa. Sitten hän yski ja yski. Lopulta hän poltti koko tupakan. "hyvä! Nyt sä kuulut jengiin. Ota tosta kulaus." Milla ojensi Heidille kossu pullon. Ja Heidi joi. Hän joi ja joi. Aamulla hän heräsi vanhempiensa sohvalta kovassa krapulassa. Hän aukaisi silmänsä ja näki äitinsä ja isänsä tiiviin tuijotuksen. "Mitä sinulle on tapahtunut?" Hänen äitinsä kysyi. "Mistä olet saanut nuo kamalat vaatteet ja meikit?" "ymmm.."-Heidi vastasi. Hänellä oli kamala olo. Hän säntäsi vessaan ja oksensi. Äiti talutti hänet sänkyyn ja kun Heidi riisuutui äidin silmät laajenivat. Äiti säntäsi Heidin luo ja nosti tämän paitaa vähän. "olet ottanut napakorun?" "Tämä ei voi olla totta. Heidi olet vasta 13 vuotta. Mikä sinuun on mennyt?" Äiti laittoi Heidin koti arestiin ja kuukauden päästä Heidi näki Millan. Saman ikäinen kuin hän ja silti aina kännissä. Onneksi äiti pelasti minut tuolta. Kun Heidi meni kotiin hän rutisti äitiään ja sanoi: -"Kiitos kun pelastit minut. Kiitos kun välität." Milla oli pilannut elämänsä mutta minä en apinoi häntä.