Sielunruoka
Olen vaaka
kylmiä väristyksiä poskissa tunnen
sielullani on nälkä
ei ole syönyt se vuosiin
on tyytynyt vain kukkakuosiin
nyt ymmärrän sen
mitä ennen tajunnut ole en
on nälkä sielullani
luulin sen jo vieroittavani
pois sen elannosta
pois puuhista turhista
lauluista, runoista,
kaikista ihanoista
haluan takaisin siihen kaikkeen ihanaani
jota olin vihaavaani