Pieni ikuisuus
Hukutin eilen itseni tuuleen
siihen hetkeen, pieneksi ikuisuudeksi.
Suljin silmäni ( ja vajosin k a u n e u t e e n )
Mielessäni juoksentelin kesäisellä niityllä, jonka pitkät heinät
heiluivat vienosti tuulessa.
Korviini kaikui iloinen perhosten nauru.
Maailma on niin ihmeellisen kaunis, kunnes avaat taas silmäsi
ja himmeät katuvalot syttyvät.
Täytä keuhkosi pakkasella ja tunne talven kesketus ihollasi
Armoton kylmyys naykkäisee inhottavasti varpaan päitäsi terävillä
hampaillaan.
Nämä hetket matelevat ja saavat maailman näyttämään lohduttoman
kylmältä ja yksinäiseltä, kunnes muistat taas perhosen naurun ja
vienon tuulen henkäyksen
tajuat,
että kaunis maailma on vain pienen ikuisuuden päässä.
Hetkessä,
johon voimme hukuttautua aina silloin kun maailma on liian kylmä ja
yksinäinen
Silmät auki.