|
Koulukiusatun elämäOn syksy, koulut ovat alkaneet. Mari kävelee kadulla jossa on puista tippuneita lehtiä ja joka vie koulun ohi, Marilla alkaa tänä syksynä ylä-aste Mari on käynyt Riihilahden ala-asteen joka sijaitsi toisella puolella kaupunkia ja koulun vaihto masensi. Koska on pitempi koulumatka kotoa. Hän ei tunne vielä ketään tästä Onkilahden koulusta. Lukio on samassa koulurakennuksessa niin kuin ylä-astekin. Mari ei vielä ole päättänyt meneekö lukioon vai suoraan ammattikouluun. Kello oli viittä vaille yhdeksän ja koulu alkaa tänään ensimmäisenä päivänä myöhemmin kuin yleensä. Koulun pihassa on jo monta oppilasta, Mari tulee koulun portista pihaan ja katselee ympärilleen. Katse ajelehtii suureen koulurakennukseen joka on kolmikerroksinen sementtirakennus ja siinä on pihanpuolella koko rakennuksen korkuinen kaarevat ikkunat, jossa pitää käydä yhdeksänteen luokkaan asti. Pihassa ei ole puita ollenkaan, vaan urheilukenttä ja Marista vasemmalla on pyöräkatos ja siellä on jo muutama oppilas tupakalla. Mari ei itse polta mutta arvelee aloittavansa ennen kahdeksatta luokkaa, kotona vanhemmat polttaa sisällä, siitä Mari ei pidä. Koulun kello kalkattaa sen merkiksi, että ensimmäinen tunti alkaa, Maria jännittää aivan kuin menisi ensimmäiselle luokalle. 1. Mari tuli meluisaan käytävään jossa oli oppilaita laittamassa ulkovaatteita naulakoihin jotka oli luokkien vieressä. Mari löysi oman luokkansa ja näki oman luokan oppilaat. Opettaja Reponen ei ollut vielä tullut, Mari katseli ujon varovaisesti muita oppilaita. Mari käveli omalle pulpetille joka oli vielä tyhjä. Luokassa oli vain viisi poikaa ja kuusi tyttöä Mari mukaan lukien. Käytävältä kuului askeleita, luokan ovi avattiin. Siitä astui sisään pitkä ja laiha miesopettaja, sillä oli päällään puvun liivi ja housut ja vaalea paita. Luokassa kuului meteliä, mutta kun opettaja Reponen tuli luokkaan kaikki vaikenivat. Marin mielestä opettaja oli ihan tavallisen keski-ikäisen miehen näköinen, sillä oli lyhyet vaaleat hiukset ja ruskeat silmät, sen Mari huomasi. Kun opettaja pääsi luokan edessä olevan pöytänsä taakse, esitteli itsensä ja kertoi hyvin lyhytsanaisesti itsestään. Sen verran kuitenkin, että hän oli eronnut puoli vuotta aikaisemmin. Ensimmäinen tunti menikin siihen, että opettaja pyysi jokaista oppilasta kertomaan jotain itsestään ja perheestään. Kun tuli Marin vuoro kertoa itsestään, opettaja kysyi Marilta: "Seuraavaksi on Marin vuoro. Kerropas vähän itsestäsi." Opettaja Reponen pyysi Maria. "En oikein tiedä mistä aloittaisin." Mari sanoo ujosti. "No, kerro perheestäsi." Opettaja neuvoo. "Hmm… no, minä en tiedä missä minun isä on, en ole koskaan tuntenut sitä. Äiti on mennyt uusiin naimisiin." "Entä onko sinulla sisarruksia, Mari?" Opettaja kysyy. "Ei ole yhtäkään". Mari vastaa arkaillen. "Missä kävit ala-asteen, jossain tässä lähellä ehkä"? Opettaja kysyy lisäksi. "Kävin toisella puolella kaupunkia Riihilahden ala-asteen." Mari vastaa jo vähän rohkeammin. Marin jälkeen tuli Leenan vuoro kertoa luokalle itsestään. Mari tarkkaili Leenaa kun hän puhui opettajan kanssa. Leena on pitempi ja laihempi kuin muut oppilaat ja hänellä on vaalea polkkatukka. Mari oli pikkuisen kateellinen Leenan hienoista ja kalliin näköisistä vaatteista ja vertaili niitä omiin kirpputori vaatteisiinsa ja muutenkin vähän rähjäiseen olemukseensa. Mari ei ole pahemmin huolehtinut itsestään eikä liioin painostaankaan. "Leena, kerro sinä vuorostasi itsestäsi ja perheestäsi" Reponen pyytää. "Eipä ole paljon mitään kerrottavaa, ainakaan perheestäni. En halua puhua siitä." Leena tiuskaisee vastaan. Koko luokka oli aivan ihmeissään Leenan tiuskaistua opettajalle, eikä opettaja tiedä miten jatkaisi juttelua Leenan kanssa. "No, kerro sitten itsestäsi vähän." Reponen vielä yrittää kysyä. "En keksi mitään kerrottavaa, olen ihan tavallinen. Ei minussa ole mitään erikoista." Leena vastaa haluttomasti. Reponen ajattelee lopettaa tästä aiheesta, koska Leena oli viimeinen kertoja eikä siitä tullut oikein mitään. "Leena oli niin haluton kertomaan yhtään mitään, kun taas kaikki muut oppilaat kertoivat mielellään koko luokalle itsestään." Opettaja ajattelee itsekseen. Välitunti alkaisi ihan kohta, joten Reponen ei päästäisikään oppilaita aikaisemmin, vaan tarkalleen tasalta kun kello soisi välitunnin merkiksi. "Seuraavaksi on ruokailu pohjakerroksessa, sinne menette heti kun kello soi." Opettaja ilmoittaa. Marilla onkin jo nälkä, koska ei ole pystynyt syömään jännitykseltään kunnolla aamiaista ennen kouluun lähtöä. Vanhemmatkin olivat lähteneet töihin ennen Maria, eivätkä ole kysyneet mitä Mari haluaisi syödä aamiaiseksi. Luokka lähtee välitunnille meluisana, mutta Mari on rauhallinen – ujo kun on ja häpeää omaa ulkonäköänsä. 2. Kaikki oppilaat ovat välitunnilla ja myös lukion oppilaat ovat tulleet samaan aikaan ulos. Taivas on pilvinen ja enteilee sadetta ja Marista tuntuu samalta, koska huomaa olevansa aivan yksin isolla koulun pihalla. Mari huomaa, että oman luokan tytöt juttelevat yhtenä ryhmänä ja nauraa kihertävät, vilkuillen samalla Maria. Mari tuntee itsensä vaivautuneeksi, kun toiset vilkuilevat häntä ja nauravat – ilmeisesti hänelle. Leena ja toiset tytöt tulevat Marin luokse ja katselevat häntä kuin "halpaa makkaraa". Mari ei tiennyt miten päin olisi, mutta jotenkin Marista tuntuu siltä, että jotain ikävää on tulossa. "Hei Mari!" Yksi tytöistä sanoi iva äänessään. "Hei!" Mari sanoi arkaillen. "Meidän koulussa ei suvaita sellaisia, joilla ei ole isää, että sitten tiedät." Leena kovistelee Maria. "En minä voi sille mitään, että minun isäni lähti lätkimään ennen syntymääni." Marilla on melkein itku kurkussa. "Mitä sillä on väliä, asia on vaan niin." Leena sanoo vihaisesti Marille. "Saat sitten muuten häipyä tästä koulusta, jos et tottele minua niin saat tuntea sen nahoissasi. Eikä tämä jää tähän" Leena vielä uhkailee. Samassa välitunti loppuu, kello soi ja oppilaat juoksevat oville, että ehtivät syömään. Marilla ei vaan ole mitään kiirettä ruokasaliin vaikka onkin kiljuva nälkä. Maria huolettaa Leenan uhkailu, eikä tiedä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Kertoisiko opettajalle, vanhemmille, hiljaakaan ei voi olla ja antaa kaiken mennä omalla painollaan. Tällä välin Mari on päässyt ruoka jonoon, ruuaksi näyttäisi olevan perunoita ja maksakastiketta. Mari saa ruuan lautaselleen ja suunnistaa vapaaseen pöytään joka on osoitettu seitsemäsluokkalaisille. Leena on jo syömässä, mutta Mari ei millään halua mennä samaan pöytään. Marin katse kiertää täyttä ruokasalia ja löytää opettajan pöydästä sattumalta vapaan tuolin ja lähtee kävelemään ja istuu pöytään ja huoahtaa helpotuksesta. Mari päättää kertoa heti opettajalle Leenasta. "Opettaja Reponen, minulle on tullut ongelma äsken tuolla välitunnilla," sanoo ujosti "Leena on uhkaillut minua ja haluaa minut pois täältä. Enkä tiedä mitä pitäisi tehdä" "Oletko nyt aivan varma, Mari?" Opettaja kysyy. "Kyllä olen varma. Mitä pitäisi tehdä? Mari kysyy. "No, tehdään näin. Jos Leena jatkaa vielä huomisen päivän, niin sitten menemme rehtorin puheille" Reponen sanoo. "Okei, tehdään sitten niin." Mari sanoo alistuneesti ja on murheissaan opettajan päätöksestä. Enää Mari ei puhunut mitään sinä päivänä opettajalle Leenasta, vaan päätti odottaa. Ruokatunti on ohi, oppilaat rientävät luokkiinsa ennen seuraavaa tuntia. Mari ei tiedä menisikö luokkaan sitten vasta kun Reponen tulee, koska Maria vähän pelottaa mennä ennemmin Leenan takia. 3. Käytävältä kuuluu kolmen tytön puhetta ja naurua, Mari ei halua eikä uskalla katsoa taakseen koska tunnistaa nuo äänet. Käytävä on muuten autio, koska muut oppilaat ovat jo päässeet luokkiinsa. Yhtäkkiä yksi tytöistä tönäisee ja Mari kaatuu käytävän lattialle, satuttaa samalla käsivartensa. Tytöt alkavat potkia lattialla makaavaa Maria joka puolelle kehoa, Mari itkee eikä pysty tekemään mitään puolustaakseen itseään eikä pakenemaan potkijoita. Jokainen potku osuu samalla kertaa jalkaan, mahaan, selkään, kylkeen ja käsivarsiin. Tytöt ovat potkineet Maria arviolta viiden minuutin ajan, kun he kyllästyvät ja juoksevat takaportaisiin. Marin ruumista särkee joka puolelta, eikä pysty liikkumaan ollenkaan. Ainoastaan itkemään ja huutamaan apua. "Apua, tulkaa joku auttamaan!" Mari huutaa tuskissaan ja epätoivoissaan. Luokan ovi avautuu ja sieltä kurkistaa tuttu poika. Poika tulee Marin viereen huolissaan ja kysyy mitä on tapahtunut. "Mari, mitä on tapahtunut, koskeeko sinua johonkin?" Poika kysyy huolissaan. "Minua on potkittu ja tekijät juoksi pakoon takaportaisiin" Mari sanoo pojalle. "Ketä ne oli, ne tekijät?" Poika kysyy. "Leena ja sen kaverit. Missä opettaja on, tiedätkö?. Pitää kertoa hänelle tästä." Mari sanoo. "Odota siinä, menen hakemaan Reposen opettajanhuoneesta." "Okei, odotan tässä, kun en muutakaan voi. Pidä kiirettä." Poika lähtee hakemaan opettaja Reposta toisesta kerroksesta koska heidän luokka on kolmannessa kerroksessa. Poika tulee huoneen ovelle ja koputtaa. Sisältä kuuluu Reposen ääni astua sisään. "Opettaja, Leena ja sen kaverit on potkinut Maria meidän luokan vieressä ja Mari ei pysty liikkumaan ollenkaan." Poika kertoo tapahtuneesta. "Missä Leena ja muut tytöt ovat?" Opettaja kysyy. "Ne pakeni takaportaisiin, enempää ei tiedetä, Mari kertoi tämän." Poika tietää kertoa. "Okei, sitten mentiin. Tunti ilmeisesti siirtyy tai sitten koulupäivä loppuu tähän." Reponen sanoo. Opettaja lähti juoksemaan kolmanteen kerrokseen poika perässään. "Kuinka pahasti on mahtanut käydä, voi Mari raukka?" Opettaja ajattelee. He ovat päässeet kolmannen kerroksen käytävään ja siellä Mari vielä makaa lattialla, siihen mihin poika jätti Marin. Opettaja kumartuu Marin viereen ja kysyy mihin sattuu. "Minua sattuu joka puolelle" Mari vaikeroi. "Mihin kaikkialle?" "Minua sattuu selkään, käsivarsiin, mahaan, kylkiin ja jalkoihin. Leena ja muut tytöt teki tämän." Mari kertoo.
"Kerroin opettajalle kaiken minkä kerroit minulle". Poika kertoo Marille huolissaan.
4. Potkittuaan tarpeeksi Leena ja muut tytöt juoksivat takaportaisiin ja sieltä suoraan tyttöjen ulkovessaan, niin ettei heitä löydettäisi. Myöhemmin he aikovat poistua koulun pihalta ja lähteä kuluttamaan aikaa loppu päivän ajaksi, hakea sitten reppunsa ja lähteä koteihinsa. "Huomasiko meitä joku oppilas?" Kysyy Leena huolissaan kavereiltaan. "Ei ole mitään tietoa, voi kyllä olla, että Mari ehkä kertoo jos uskaltaa." Sanoo yksi tytöistä. "Jos Mari on kertonut opettajalle, niin me olemme pulassa" Leena sanoo. "Meidän on parasta lähteä, mutta tullaan takaisin vasta kello kolmelta kun viimeinen tunti on loppu ja haetaan reppumme" Leena jatkaa. Joten tytöt lähtivät kaupunkiin ja pääsivät pois koulun pihalta vaikeuksitta. He eivät poistuneet portista, vaan verkkoaidan reiästä. Siitä ei edes saisi poistua, se on koulun säännöissä ankarasti kielletty. Mutta tytöt eivät välittäneet siitä. Välitunnit eivät ole vielä alkaneet, niin he pääsivät pois kenenkään huomaamatta. Tytöt kyllä arvelevat, että heitä etsitään koulun sisällä ja piha-alueelta. Tällä välin opettaja auttaa Maria taluttamaan luokan sohvalle makuulle, koska hän ei voi istua kovalla tuolilla. Opettaja päättää pitää tämän tunnin ja sen jälkeen muut oppilaat saavat lähteä koteihinsa. Marin kanssa on vielä tekemistä ja ehkä soittaa vanhemmille, pyytää heitä hakemaan Mari kotiin. "Oppilaat, me pidetään vielä tämä tunti ja sen jälkeen pääsette kotiin, mutta jään tänne Marin kanssa. Pari asiaa pitää vielä hoitaa ennen kuin päivä loppuu." Reponen ilmoittaa. "Onko kukaan sattunut näkemään missä Leena ja muut tytöt ovat?" Reponen kysyy. Mutta kukaan ei osaa vastata mitään vaan kohauttelevat olkiaan ja vilkuilevat toisiaan. "Kukaan meistä ei tiedä missä he ovat, ei olla nähty niitä välitunnin jälkeen" Eräs oppilas vastaa. "Mitä muuten Marille on sattunut?" Sama oppilas kysyy. "Leena ja muut tytöt ovat potkineet Maria tuossa käytävällä. Ennen ruokailua Leena oli uhkaillut Maria, hän itse kertoi siitä minulle ruokailussa" Opettaja kertoo. Kuuluu muminaa kun oppilaat juttelevat toisilleen. Mutta opettaja keskeyttää hälinän lyhyeen, koska tämän päivän viimeisen tunnin pitäisi alkaa. Viimeisen tunnin aiheena on matematiikka ja tunti kuluu joutuisasti. Marikin osallistuu tuntiin sohvalla koska ei pysty istumaan tavallisesti pulpetin ääressä. Matematiikan tunnin loputtua Reponen päästää oppilaat kotiin, niin kuin oli luvannutkin. 5. Oppilaat ovat lähteneet kotiin ja opettaja Reponen on soittanut Marin vanhemmille töihin. Vain äiti pystyy tulemaan koululle, koska isällä on menossa kokous töissä, mutta että isä kyllä tulee mukaan kun kokous loppuu. Marin äiti on tullut koululle ja he kaikki kolme, Mari, äiti ja Reponen ovat opettajien huoneessa keskustelemassa tilanteesta ja mitä pitäisi tehdä ja miten menetellä. Leena ja muut tytöt ovat edelleen poissa koulun alueelta. "Kertokaa mitä Marille on tapahtunut ja miksi?" "Kuka on tämän kaiken takana?" Marin äiti kysyy Reposelta. "Mari, haluatko itse kertoa, vai kerronko minä?" Opettaja kysyy. "Kerro Reponen, minä en halua enkä jaksa" Mari vastaa alakuloisena. Joten opettaja kertoo koko jutun Marin äidille. Opettaja ja Marin äiti päättävät vielä pyytää rehtorin mukaan, jos siitä on edes mitään hyötyä. Yleensä tällaisessa tapauksessa rehtori on mukana niin kuin on luokanopettaja, oppilas ja tässä tapauksessa kiusattu ja oppilaan molemmat vanhemmat, jos mahdollista. Tällä kertaa kiusaaja tai kiusaajat eivät ole mukana, koska heitä ei löydy mistään, he ovat lähteneet pakoon. "Soitan myös rehtorin paikalle, hänen pitäisi vielä olla huoneessaan, odottakaa hetki." Reponen ilmoittaa. Reponen soittaa myös rehtorin ja pyytää hänetkin paikalle. Rehtori lupaa tulla pikimmiten, koska nyt ei ole kiirettä. Viiden minuutin kuluttua opettajien huoneen oveen koputetaan ja sisään astuu normaalipituinen, lihava ja isovatsainen mies jolla on tumma puku päällä, lasit ja kaljuuntuvat hiukset. Esittäytyy koulun rehtoriksi, istuu vapaalle tuolille joka on erään toisen opettajan pöydän ääressä. "Mistä mahtaa olla kyse, opettaja Reponen?" Rehtori kysyy. Reponen kertoo rehtorille koko Marin jutun kiusaamisesta ja potkimisesta. Nämä tapaukset ovat sattuneet heti ensimmäisenä koulupäivänä ja että kiusaaja kavereineen ovat lähteneet pakoon koulun alueelta. "Ketkä ne kiusaajat muka sitten ovat?" Rehtori kysyy uskomatta opettajan kertomukseen. "Leena ja muut tytöt ovat ne kiusaajat, rehtori!" Mari huudahtaa vihaisena. Mari ei voi uskoa korviaan. "Rehtori ei usko, että minua olisi uhkailtu ja potkittu. Kaikki tapahtunut samana päivänä ja vain ulkonäköni takia." Sen Mari tietää varmasti, kyllä hän on tietoinen ulkonäöstään mutta ei halua eikä jaksa kiinnittää asiaan huomiotaan. "Äiti on kyllä maininnut asiasta minulle, mutta en välitä siitä, omapa on asiani" Mari ajattelee itsekseen. "En voi kyllä mitenkään uskoa, että Leena olisi kiusannut Maria." Rehtori sanoo Marille ja opettaja Reposelle. "Kyllä se niin vaan on, ei Marilla ole mitään syytä valehdella meille. Eihän Mari?" Opettaja katsoo Maria silmiin kysyvänä. "Ei tietenkään ole mitään syytä!" Mari vastaa opettajalle. "Minä puhun totta, rehtori. En ole keksinyt omiani." "Äiti, haluan lähteä jo kotiin." Mari katsoo äitiinsä ja lisää vielä opettajalle. "Minua väsyttää. Jatketaan huomenna, ehkä isäkin sitten pääsee muukaan" Mari sanoo väsyneesti. On ollut raskas päivä. Opettaja on samaa mieltä, koska tässä asiassa ei päästä yhtään tämän pidemmälle. Joten Mari lähtee äitinsä kanssa kotiin odottamaan isää kotiin. 6. On toisen koulupäivän aamu ja kello on seitsemän, Marin äiti jää tällä kertaa kotiin koska äiti lähtee koululle Marin kanssa. Mutta Mari ei ole vielä noussut ylös eikä tullut alas keittiöön aamiaiselle, koska hän on masentunut ja pelkää lähteä kouluun vaikka äiti tuleekin mukaan. Mari pelkää mitä koulussa tänään tapahtuu ja, että onko Leena kavereineen tullut kouluun. Mari on niin masentunut, ettei jaksa kauaa tällaista. Mari makaa vielä sängyllä kun äiti huutelee Maria pitämään kiirettä, etteivät he myöhästy tapaamisesta opettajan ja rehtorin kanssa. Joka pidetään kaksikymmentä minuuttia ennen ensimmäisen tunnin alkua. Heillä on aikaa vain neljäkymmentä minuuttia ja Marin äiti alkaa jo hermostua. Mari tietää tämän, mutta silti hän ei jaksa välittää. Mari haluaisi vaan kuolla ja harkitsee sitä jo ihan vakavissaan ja miettii tapaa tehdä, aikaa ei ole kovin paljon. Koska kouluun Mari ei halua eikä uskalla lähteä, tämä on ainoa keino estää kouluun lähtö. Äiti on tällä välin huudellut Maria alas syömään ja nyt Mari kuulee äidin askeleen portaista, äiti on tulossa yläkertaan missä Marin huone on. Äiti koputtaa suljettuun oveen jonka Mari oli illalla ennen nukkumaan menoa laittanut lukkoon sisäpuolelta, avainta ei ole kuin vaan Marilla itsellään. Tämä asia antaa enemmän aikaa toteuttaa suunnitelma.
Äiti koputtaa oveen uudestaan ja huutaa oven takaa vihaisesti. Mari on hetken hiljaa ja miettii mitä äidille sanoisi. "En halua lähteä kouluun tänään enkä huomenna enkä koskaan! Mene pois ja jätä minut rauhaan!" Mari huutaa masentuneena ja väsyneenä. Äiti päättää luovuttaa ja odottaa vielä pari minuuttia, jos Mari ei tule alas sillä välin niin hän soittaa miehelleen töihin ja kertoo koko jutun. Tällä välin Mari on noussut sängystä ja kävelee työpöydän luo ja etsii jotain terävää. Ei tarvitse etsiä kauaa kun Mari löytää työpöydän laatikosta sakset., kävelee takaisin sängynreunalle ja istuu siihen. Mari alkaa nirhata rannettaan, ensin ei tapahdu mitään mutta sitten verta alkaa tulla. Mari päättää saattaa päätökseen tämän kauhean ja itsekkään suunnitelman. Tällä välin Marin äiti alkaa olla todella huolissaan koska Marin huoneesta ei kuulu mitään ja aikaa on mennyt jo kolme minuuttia. Hän päättää nyt soittaa miehelleen ja kysyä mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa. "Rouva Rantaneva, huomenta. Saisinko herra Rantanevan puhelimeen? Olisi tärkeää asiaa hänelle?" "Huomenta rouva! Kyllä hän on tavattavissa, odottakaa hetki" Sihteeri ilmoittaa ja yhdistää puhelun pomolleen. "No, mikä hätänä kulta?" Mies vastaa puhelimeen. Vaimo kertoo huolestuttavan asian miehelleen. Mies päättää heti lähteä kotiin katsomaan mikä tilanne on. Marin molemmat vanhemmat ovat tietoisia tyttärensä taipumuksesta masentua ja siksi osaavat tulkita varoitus merkit. Mies tulee yllättävän nopeasti kotiin töistä, vaikka soitosta on kulunut vasta viisi minuuttia. Hyvä ettei poliisi ollut pysäyttänyt ja antanut ylinopeussakkoja. Isän saavuttua kotiin he menevät nopeasti raput ylös yläkertaan Marin lukitun huoneen taakse, isä koputtaa ovelle ja huutelee Maria. Huoneesta ei ensin kuulu mitään, mutta sitten huoneesta alkaa kuulua Marin puhetta kun hän juttelee mielikuvituskaverilleen, että on yrittänyt itsemurhaa.. Vanhemmat tietävät, että Marilla on mielikuvituskavereita, muita kavereita Marilla ei sitten olekaan ollut koskaan eikä varmaan tule koskaan olemaankaan. Isä päättää rikkoa oven lukon koska se on laitettu sisältä päin lukkoon. Muuta keinoa ei tunnu olevan ja astuu muutaman askeleen taakse ja potkaisee lukkoon, se antaa helposti periksi, koska lukko on jo vanha. Vanhemmat pääsevät nopeasti Marin huoneeseen ja siellä Mari makaa vielä yöpaitasillaan, molemmat ranteet veressä. Isä kääntyy ympäri ja juoksee rappuset alakertaan ja suoraan puhelimeen soittamaan ambulanssin paikalle. Tällä välin Marin äiti etsii vaatekaapista vanhan t-paidan ja repii siitä kaksi kangassuikaletta ja kietoo sen Marin molempien ranteiden ympäri tyrehdyttääkseen verenvuodon alkuunsa. Ulkoa kuuluu ambulanssin ujelluksen kun se lähestyy kohti Marin ja vanhempiensa taloa. Isä menee avaamaan valmiiksi oven, että ambulanssimiehet pääsee heti auttamaan Maria. Miehet tulevat nopeasti alas rappusia kantaen baareja missä Mari makaa. Vanhemmat lähtevät läheisen sairaalan ensiapupoliklinikalle, missä Mari saa apua.
Äiti soittaa kouluun ja ilmoittaa mitä on sattunut koska he eivät ole päässetkään tapaamiseen.
7. Koulusta lähtevät sairaalaan tapaamaan Maria opettaja, rehtori, Leena kavereineen, jotka tulivat aamulla kouluun eilisen poissaolon jälkeen. He tuovat suklaakonvehti rasian ja viisi ruusua ja kortin, jossa lukee "Parane pian Mari! Toivoo: luokan oppilaat ja opettajat. Vieraat viipyvät puoli tuntia Marin sängyn vieressä ja juttelevat kaikenlaista. Leenan kaverit ovat tajunneet mitä ovat tehneet ja pyytävät Marilta anteeksi. "Anna anteeksi Mari. Leena sai meidät sen puolelle ja sai meidät myös potkimaan sinua. Annathan meille anteeksi? Me ei olla enää Leenan kavereita" Yksi tytöistä sanoo murheellisena Marille. " Kiitos tytöt! Kyllä annan anteeksi, koska olette jättäneet Leenan kaveruuden Se kysyy rohkeutta teiltä." "Ollaanko kavereita tytöt?" Mari kysyy. "Ollaan vaan!" Tytöt vastaavat yhteen ääneen ja halaavat kaikki vuorotellen Maria. Viikko on kulunut ja Marin uudet kaverit ovat käyneet joka päivä koulun jälkeen katsomassa Maria sairaalassa. Nyt Leena on jäänyt yksin ja ei ole saanut uusia kavereita koulusta. Mari on sairaalasta päästyään alkanut huomioimaan ulkonäköään, käynyt suihkussa kolme kertaa viikossa, ostanut tavaratalosta uusia vaatteita eikä enää liiku kirpputori vaatteissa ja hiukset ovat aina puhtaat. Mari on voinut nyt todella hyvin ja viihtyy koulussa uusien kavereiden kanssa, Leena on vaan jäänyt yksin. Joululoma on ollut ja mennyt, Marilla on ensimmäinen poikaystävä ja on onnesta soikeana kuin "Naantalin aurinko." Nyt on lukuvuoden viimeinen päivä ja alkaa kesäloma. Syksyllä Mari siirtyy kahdeksannelle luokalle. Tämä kertoo ylä-asteikäisen tytön kiusaamisesta ja siitä, että tyttö voittaa kiusaajansa. |
|