Ystäväni
Katson elämää läpi
lasin ja huomaan sen
muuttuneen,
Nyt sen vasta
ymmärrän,
Ilman sua minä olisin
pelkkä tyhjä sielu,
Joka vain odottaisi
sinunlaistasi ihmistä,
Kävelevän vastaan,
Ja odottaisi niin kauan
kunnes hän kuolisisi,
koska hän halusisi
kokea sen hetken kauneuden
jonka vain sinä voit hänelle
tuoda,
Ja tuntisi kuinka sinä
tuot hänen eläämään iloa,
Ja tuntisi myös sen kaiken hauskuuden,
Ymmärrän sen nyt mitä kaikkea
kaunista olet tehnyt ja sanonut,
ymmärrän sen nyt
mitä minä olen saanut,
Ja ymmärrän sen nyt että en
päästä sinusta ikinä irti,
Ja toivon ettet sinäkään
päästäisi minusta irti.
Tärkeä ihminen.